Seuraa somessa

Espanja

Aamutunnelmia Granadassa

Julkaistu

-

Granadan kaupungissa on paljon muutakin kuin huikea Alhambran palatsi. Ihastuin erityisesti aamujen tunnelmaan ja Albayzínin maurilaiskorttelin rosoisiin katuihin.

Painava puuovi kolahtaa takanani, kun astun huoneistohotellin editse kulkevalle kadulle. Taivas on vielä pilkkopimeä ja aamun viileys tunkeutuu väkisin ohuen neuleen lävitse. Skootterien valot kiiltelevät sileillä katukivillä ja töihinsä kiirehtivät pukumiehet toivottavat toisilleen hyvät huomenet. Lähikadut ovat tulleet jo tutuiksi, joten suunnistaminen onnistuu sujuvasti.

Albayzin, Granada

Lähden kiipeämään Albayzínin kukkulalle, jonka himmeiden katulamppujen valaisemat kujat muistuttavat Granadan vuosisatojen takaisesta maurilaisesta historiasta. Aamulla on vielä hiljaista, eikä muita matkailijoita näy. Muutama vastaantulija näyttää olevan menossa kouluun tai töihin. Pysähdyn välillä ihailemaan taivaalla loistavaa täysikuuta ja vanhojen talojen arvokkaasti kuluneita seiniä.

Aamunkoitto Granadassa
Ehdin kuuluisalle San Nicolásin näköalapaikalle kahdeksalta. Auringonnousuun on vielä hieman aikaa. Iltaisin niin vilkkaalla aukiolla näkyy vain yksi pariskunta labradorinnoutajansa kanssa. Istun kylmän kivimuurin reunalle katselemaan kaukana alhaalla loistavia Granadan valoja.

Alhambra
Vastapäisellä kukkulalla kohoavat Alhambran vaikuttavat muurit ja niiden takana häämöttää Sierra Nevadan vuoristo. Taivas punertuu hiljalleen lumisten huippujen takana. Vaikka ilma on hieman pilvinen ja utuinen, on Alhambran aamunkoitossa silti jotain taianomaista. Tällaiset pienet kiireettömät hetket jäävät mieleen loppuiäksi. Viimein päivänvalo valtaa laakson ja tulee aika jatkaa matkaa.

Granada
Aamut ovat hienoa aikaa paikallistunnelmien aistimiseen. Harhailen Albayzínin hiljaisilla kujilla ilman erityistä päämäärää. Viihdyn mainiosti ympäristössä, jota sävyttävät kapeat mukulakivikadut, valkoisiksi kalkitut talot, sinivalkoiset katukyltit ja seinille kiinnitetyt kukkaruukut. Albayzín heräilee hiljalleen uuteen päivään. Plaza Largalle vasta pystytetään markkinakojuja, joiden hedelmät ja vihannekset näyttävät houkuttelevilta. Kulmakunnan miehet istuvat kahviloissa ja äidit taluttavat lapsiaan jonnekin.

Panaderia Maria, Granada
Huomaan sattumalta Marian leipomon, joka onkin erinomainen löytö. Kuusi uunituoretta pullaa maksaa yhteensä vain yhden euron. Olisipa tällaisia paikkoja Suomessakin.

Aamiaisella Granadassa
Laskeudun pitkähkön kierroksen jälkeen Albayzínin seesteisiltä kujilta uudenaikaisen Granadan vilskeeseen. Perhe on herännyt, muttei ole ehtinyt vielä kaivata aamiaista. Vaimo on suihkussa ja tyttäret katselevat espanjankielisiä lastenohjelmia. Avaan raskaat verhot ja annan auringonvalon tulvia korkeiden ikkunoiden läpi huoneeseen. Kadulta kuuluu niin mopojen kuin ihmistenkin ääniä. Asettelen leipomosta ja hedelmätorilta hankkimani eväät pöydälle. Tällaisina hetkinä tuntuu, että Granadaan voisi asettua vaikka asumaan.

Granada
Huomaan ihastuvani Granadaan hetki hetkeltä enemmän. Ensivaikutelma ei ollut paras mahdollinen, sillä kaupunkiin saapuminen oli yhtä painajaista. Olin valmistautunut poikkeuksellisen huolellisesti ja tallentanut navigaattoriin useammankin parkkihallin osoitteen. Poliisi oli kuitenkin sulkenut liikenteen parista kohdasta reitin varrelta, eikä ahtailla yksisuuntaisilla kaduilla luoviminen ollut erityinen nautinto. Tilaa edes hetken pysähtymiseen ei löytynyt mistään. Seurasi pitkä ja epätoivoinen kiertoajelu, joka lopulta päättyi onnekkaasti löytämäämme parkkihalliin. Päätimme saman tien, ettei auto liikahdakaan niiden kolmen päivän aikana, mitä kaupungissa vietämme.

Granada
Yksi Granadan-päivistämme kuluu pääosin Alhambrassa, mutta ehdimme nähdä paljon muutakin. Eräs kaupungin suosituimmista kävelyreiteistä kulkee kapeaa joenuomaa seurailevaa Carrera del Darroa pitkin. Kadun varrelta voi kääntyä seikkailemaan Albayzíniin, jonka kutsuvilla kujilla kävimmekin useampaan kertaan.

Calle Caldereria Nueva
Kujien varsilla kaupitellaan koruja, maalauksia ja muuta mukavaa, mutta kukaan ei tyrkytä mitään. Kauppaa käydään varsinkin itämaista basaaria muistuttavan Calle Calderería Nuevan varrella, jossa nahkalaukut ja värikkäät huivit löytävät uusia omistajia.

Granada
Granadan tunnelmassa on jotain erityisen puoleensavetävää. Kitaransoittoa ja muuta musiikkia kuuluu usein niin puistoissa kuin muuallakin. Katukuva on kiehtovan persoonallinen, mutta silti siisti. Ihmiset vaikuttavat harvinaisen hyväntuulisilta ja koiria tulee vastaan silmiinpistävän paljon.

Granadan katedraali
Keskustan kenties tunnetuin nähtävyys on jättimäinen katedraali. Kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan 1500-luvulla, kun islaminuskoiset maurit oli karkotettu Andalusiasta. Vierailu katedraalissa on hyvinkin viiden euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Avarien sisätilojen vaaleus ja valoisuus miellyttävät silmää. Pääalttarin ympäristö on koristeltu näyttävin kultauksin ja myös sivualttareissa riittää ihmeteltävää.

Granada
Katedraalin ympäristössä risteilee erilaisten kauppojen reunustamia kävelykatuja. Mieleen jäävät erityisesti mauste- ja teepuodit monine tuoksuineen. Itämaiset vivahteet sopivat hyvin kaupungin tunnelmaan. Ravintoloissa voi puolestaan nauttia hyvästä couscousista ja halukkaille löytyisi Granadasta myös arabialaisia kylpylöitä.

Granada
Herään vielä viimeisenäkin Granadan-aamunani aikaisin ja lähden kävelemään hiljaisille kaduille. Pankkiautomaatti nielaisi luottokorttini edellisenä iltana ja lähden selvittämään asiaa konttorille heti avaamisaikaan. Virkailija ei puhu sanaakaan englantia, mutta kaivaa kaipaamani muovinkappaleen tiskin alta. Tämän kokemuksen jälkeen pyrin nostamaan rahaa ainoastaan avoinna olevien pankkien yhteydessä toimivista automaateista. Onneksi tämäkin automaatti sijaitsi pankin seinässä ja viivyimme paikkakunnalla seuraavaan avaamisaikaan saakka.

Granada
Jään seurailemaan aamutunnelmia katedraalin lähettyville. Torikauppiaat ovat saaneet suurimman osan tuotteistaan esille. Kiireetön miesjoukko nojailee seinään kantabaarinsa edustalla. Kultasepänliikkeen myyjä lakaisee jo valmiiksi kiilteleviä katulaattoja näyteikkunansa edustalla. Lehtikioskin setä tarkkailee ohikulkijoita pienen aukion kulmalla ja nokkakärryillä kiidätetään pahvilaatikoita jonnekin. Tätä kaikkea on kovin mukava seurailla, kun ei ole kiirettä minnekään.

Churros
Saavun hiljaiselle Bib-Ramblan aukiolle ja päätän juhlia luottokortin pelastumista Alhambra-nimisessä kahvilassa. Heti ovella huomaa, että paikalla on pitkät perinteet. Tilaan espanjalaisten rakastamia churroja sekä café con lechen. Suuressa kahvilassa on vain muutama asiakas. Herkullisia churroja olisi riittänyt jaettavaksi isommallekin porukalle, mutta syön lautasen urhoollisesti tyhjäksi. Tiedän, ettei nälkä pääse tällaisen aamiaisen jälkeen yllättämään muutamaan tuntiin.

Bib-Rambla, Granada
Kahvilaan astuu iäkäs pienikokoinen herra, jolla on tyylikäs hattu ja kumara ryhti. Hän tekee tilauksensa, asettelee kävelykeppinsä baaritiskin alle ja jää odottelemaan. Nuoret tarjoilijat jututtavat tuttua miestä hymyssä suin. Yksi heistä käärii paperiin jättimäisen kasan churroja, jotka sujautetaan lopuksi valkoiseen muovipussiin. Vanhus jättää avokätiset juomarahat, ottaa keppinsä ja katoaa churroineen aukiolle, päivän sanomalehti kainalossaan. Nautin tällaisista pienistä hetkistä, jotka kertovat niin paljon paikallisesta elämänmenosta. Mielikuvissani sympaattinen herra lähti nauttimaan churroja vaimonsa kanssa asuntoon, jonka seiniä koristavat jälkipolvien valokuvat. Totuutta en saa koskaan tietää, mutta tällaisten muistojen vuoksi kaipaan Granadaan, granaattiomenalta nimensä saaneeseen kaupunkiin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

1 kommentti

  1. Miia

    22.2.2017 at 9:27

    Sä ja Muru Moun Terhi aiheutatte kyllä aikamoista Andalusia-kuumetta näillä teidän postauksilla! Tuntuu että sieltä löytyy vaan toinen toistaan mielettömämpiä paikkoja tutkittavaksi. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      22.2.2017 at 17:37

      Kiitos kommentista Miia! Andalusia on yllättävän monipuolinen. Sisämaasta löytyy vuoria, rotkoja ja muita luonnonihmeitä. Kaupungeista olisi kiva päästä vielä joskus ainakin Sevillaan, Córdobaan ja Cádiziin, kaikkien pikkukylien ja viime reissulla nähtyjen paikkojen lisäksi.

  2. Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    22.2.2017 at 19:25

    Voi ihana, rosoinen Granada, kaupunki, joka on saanut makua itämaisista mausteista 🙂 Tykästyin itsekin kovin tähän Andalusian helmeen vaikka vietinkin siellä vain muutaman päivän. Tuolloin oli vilkas viikonloppu ja kaikki paikat tupaten täynnä viikonloppufiiliksissä olevaa porukkaa, rentoa, elämänjanoista, iloista jengiä. Ja kaikkialla soi sykkivä flamenco. Kiitos Mika kivasta kuvauksesta, veit hetkeksi noihin hyviin fiiliksiin 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      24.2.2017 at 8:58

      Kiitos Annemaria! Toivottavasti pääset Granadaan uudestaankin. Granada todellakin on elämänjanoinen ja itämaisten mausteiden ansiosta harvinaisen kiehtova. Tuon kokoiset kaupungit on usein mukavia, nähtävää riittää paljon, mutta kaupunki ei silti ole mahdottoman suuri.

  3. Näyttää hyvältä ja varsinkin tämmöisenä talvimyrsky päivänä.

    • Mika / Lähtöportti

      24.2.2017 at 9:25

      Kiitos Sari! Kyllähän nuo Andalusian tunnelmat ja lämpö houkuttelisivat, varsinkin näin talven keskellä.

  4. Katariina

    12.3.2017 at 11:49

    Olin Granadassa 1995 heinäkuussa yhden päivän ja kyllä todella tuli blogiasi lukiessa mieleen, että takaisin on mentävä Granadan ilmapiiri nuorine ihmisine kitaraa soittelemassa ja ne mausteiset tuoksut tulvahtivat aistimieleen. Toivat mieleen Tarton heinäkuisen helteen kuusi vuotta sitten. Samanlainen nuorisoinvaasio kaduilla ja kujilla, musiikkia ja tuoksuja (kyllä, huumaavia makeita tuoksuja) puistikoissa. Päätin pikaisesti nyt ja tässä, että Granadasta ostamani Conquistador – hattuni (musta kovetettua huopaa, tiedät varmaan) pitää uusia. Se on ehtinyt kulua muutoissa ja kaapeissa ja välillä esillä ollen. Nyt käyn hakemassa Granadasta uuden samanlaisen. Ja Alhambralle annan ainakin toisen mahdollisuuden. se viimekertainen viiden tunnin visiitti antoi vain sysäyksen perehtyä aiheeseen ja kohteeseen tarkemmin kotona kaikessa rauhassa. Kiitos matkaansa tempaavasta blogistasi.

    • Mika / Lähtöportti

      13.3.2017 at 11:01

      Mukava kuulla tunnelman välittyneen ja mainiota, jos innostut palaamaan Granadaan. Toivottavasti varaat tällä kertaa useamman päivän. Vaikka olen nähnyt monta eurooppalaista kaupunkia, vain harva niistä on tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Tartossa en muuten ole koskaan käynyt, vaikka se on pyörinyt mielessä jo pitkään. Ehkä menen ensi vuonna, en makeiden tuoksujen perässä, mutta muuten. Lämmin kiitos kommentistasi!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja