Seuraa somessa

Suomi

Kansallismaisemamme Koli

Julkaistu

-

Vierailimme viime heinäkuussa monen muun kotimaanmatkailijan tavoin Kolilla. Kävimme tällä kerralla pelkästään suositulla Huippujen kierroksella, joka on helpoin tapa Suomen kuuluisimpien maisemien ihailuun.

Kesällä kuulosti siltä, että suurin piirtein joka toinen suomalainen suuntasi ihailemaan Kolin maisemia. Pysähdyimme sinne itsekin muutamaksi tunniksi matkallamme Joensuusta Nurmekseen.

Edellisestä käynnistäni ehti vierähtää jo yli vuosikymmen, joten olin toivonut Kolille paluuta jo kauan. Heinäkuun lopulla oli toki ruuhkaa ja jo parkkipaikan löytämisessä oli haasteensa. Parkkipaikoilta pääsee Break Sokos Hotel Kolin ja Luontokeskus Ukon pihapiiriin joko portaita pitkin tai ilmaisen funikulaarin kyydissä.


Lähdemme yläpihalta Huippujen kierrokselle, joka on suosittu puolentoista kilometrin mittainen lenkki. Kierroksen varrella nähdään kuuluisat Ukko-Kolin, Paha-Kolin sekä Akka-Kolin maisemat. Taival alkaa jyrkkiä kiviportaita pitkin kiipeämällä ja pian voikin jo vetää henkeä ensimmäisillä maisemapaikoilla, joilta saa ihailla näkymiä kaukana alhaalla siintävälle Pieliselle päin.


Jo ensimmäiset järvimaisemat ovat huikean hienoja, mutta jatkamme kappaleen matkaa eteenpäin ja saavumme Kolin kuuluisimmalle huipulle Ukko-Kolille. Täältä Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran päältä aukeaa häkellyttävän hieno maisema sinisenä kimaltavalle Pieliselle.


Kuuluisimpana Kolin ikuistajana pidetään taiteilija Eero Järnefeltiä, joka maalasi mielellään komeita metsä- ja järvimaisemia. Kun Järnefelt muutti perheineen Keski-Uudellemaalle Tuusulanjärven rannalle, alkoi hän kutsua itsellenikin kovin tuttua Sarvikalliota Pikku-Koliksi.


Jatkamme Ukko-Kolilta taas hieman eteenpäin, kunnes saavumme seuraavalle maisemapaikalle Paha-Kolille. Tälle huipulle kiivetään kaltevaa avokalliota pitkin, joten perille pääsemisen voi kokea hiukan haastavaksikin. Auringon kuivattamalla kalliolla on onneksi helppo kiivetä.


Löydämme Paha-Kolin liepeiltä mukavan kallion, jossa saamme mutustella eväitä ja katsella maisemaa melko lailla omassa rauhassamme. Alhaalla Pielisellä erottuvat esimerkiksi hauskasti nimetyt vierekkäiset saaret Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ihmisiä on hieman vähemmän kuin Ukko-Kolilla ja oman retkemme perusteella Paha-Koli on meille koko alueen mieluisin maisemapaikka.


Historioitsijoiden mukaan Paha-Koli toimi menneisyydessä käräjäpaikkana, jonka jyrkänteeltä rikokseen tuomittuja heitettiin kohti kuolemaa. Rajusta pudotuksesta hengissä selviytyminen kelpasi kuitenkin todisteeksi syyttömyydestä.


Kolin maisemia ihaillaan edelleen kaiteettomilta avokallioilta, joiden päällä on syytä liikkua varoen. Pääsimme itse paikalle poutaisena kesäpäivänä, mutta alusta saattaa olla huonommalla kelillä hyvinkin liukas. Korkeita jyrkänteitä riittää monessa paikassa, joten maltti on valttia ja erityisesti pienistä lapsista on syytä huolehtia tarkasti.


Jatkamme Paha-Kolilta vielä vähän matkaa Huippujen kierroksen ulkopuolelle, jolloin ihmismäärä vähenee oleellisesti ja maisemaa voi katsella entistä rauhallisemmin. Näkymät ovat edelleen suurin piirtein yhtä upeita kuin suosituimmilla näköalapaikoillakin.


Kierroksesta olisi vielä jäljellä Akka-Koli, mutta jätämme sen huipulle kiipeämisen tällä kerralla väliin. Alamme olla maisemakylläisiä kiireettömän näkymien ihailun jälkeen ja Akka-Kolilla näkyy olevan jo muita retkeläisiä riittämiin. Akka-Kolin päältä aukeaa hyvä näkymä eri suuntiin, erityisesti länteen eli poispäin Pielisestä. Akka-Kolille täytyy ehdottomasti kiivetä taas seuraavalla Kolin-vierailulla.


Akka-Kolin juurelta löytyy Hiljaisuuden temppeli, jossa vihitään vuosittain muutamia kymmeniä hääpareja sekä pidetään hartauksia. Yksinkertainen puuristi sopii luontevasti karunkauniiseen ympäristöön. Kolin uskotaan olleen muinaissuomalainen palvontapaikka jo ennen kristinuskoa, joten näillä kallioilla on hyvinkin pitkä uskonnollinen historia.


Saavumme kävelykierroksen päätteeksi Luontokeskus Ukkoon, jossa teemme pieniä matkamuisto-ostoksia. Näyttelytilat ovat monista muista luontokeskuksista poiketen pääsymaksulliset, mutta tämä lienee Kolin suuret kävijämäärät huomioiden hyvin perusteltua. Nälkä kurnii, joten menemme syömään viereisen Break Sokos Hotel Kolin näköalaravintolaan. Satumme paikalle sopivaan aikaan, sillä suuressa salissa on vain muutamia ruokailijoita. Saamme näin ollen ikkunapöydän, josta kelpaa katsella maisemaa koko kolmen ruokalajin aterian ajan.


Kolin kansallispuistossa on kuuluisimpien maisemapaikkojen lisäksi paljon muutakin koettavaa. Tänne voisi palata joskus paremmalla ajalla ja viipyä useamman päivän, jolloin ehtisi retkeillä monilla poluilla. Alun perin ajattelimme yöpyä Kolilla tälläkin reissulla, mutta hotelli oli loppuunmyyty ja päätimme muutenkin siirtää majoituksen johonkin hiljaisempaan ajankohtaan.


Itseäni houkuttaisi Kolin poluista vaikkapa reilun seitsemän kilometrin Mäkrän kierto, joka veisi Järnefeltin maalauspaikoille Mäkrävaaralle. Kolilla on useampia muutaman kilometrin lenkkejä, joista moniin kuuluvat suuret korkeuserot. Alueen pisin reitti Herajärven kierros tarjoaisi patikoitavaa neljäksikin päiväksi.


Ainakin osalla poluista saisi luultavasti kulkea rauhassa, sillä valtaosa kaltaisistamme päiväretkeläisistä käy katsomassa vain Huippujen kierroksen maisemat. Reiteistä löytyy kattavasti tietoa Luontoon.fi -sivustolta.


Kolille voisi toki tulla myös talvella hiihtämään, sillä latuverkostoa riittää noin 80 kilometrin verran. Reitit levittäytyvät suurten korkeuserojen sävyttämiin vaaramaisemiin sekä Pielisen jäälle. Kolilla toimii myös perinteikäs laskettelukeskus.


Kolin suosiolla on syynsä, sillä maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Sanotaan, että jokaisen japanilaisen kuuluisi kerran elämässään kiivetä Fuji-vuorelle, ja kenties Kolia voisi Saanatunturin ohella pitää meidän Fujinamme. Kolin ruuhkat olivat ainakin kesäloma-aikaan todellisuutta, mutta tilanne ei kuitenkaan ollut aivan mahdoton, kunhan vain henkisesti varautui liikkumaan vilkkaalla alueella. Koli lienee parhaimmillaan varhain aamulla tai iltaisin, kuten bloggaajakollega Rami ansiokkaassa jutussaan mainitsee. Tässäkin olisi yksi hyvä syy viipyä yön yli.


Mielestäni on melko samantekevää, mistä kohtaa Huippujen kierrosta Pieliselle päin katselee. Näkymä on upea monesta kohdasta ja sama Pielinen siellä alhaalla joka tapauksessa kimaltaa. Parasta on vain etsiä itselleen miellyttävä paikka ja pysähtyä nauttimaan kotimaan kauneudesta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Mekin kävimme Kolilla kesällä, itse asiassa pariinkin kertaan. Kummallakin kerralla olimme liikkeellä iltapäivällä, jolloin suuri osa ihmisistä oli varmaankin jo oman retkensä tehnyt ja parkkipaikan löytäminen oli helppoa. Mäkrän kierrolla ihmisiä oli tosiaan selvästi vielä vähemmän ihmisiä, vaikka ihan yksinään sielläkään ei saanut olla. Maisemat Mäkrävaaralta ovat vähintään yhtä upeita kuin Huippujen kierroksella. Korkeuseroja on kylläkin varsin paljon ja lyhyeen pituuteen nähden reitti on yllättävänkin raskas.

    • Mika / Lähtöportti

      7.12.2020 at 10:25

      Kiva kuulla teidän kokemuksista, täytyypä käydä Mäkrällä seuraavalla kerralla. Kolia olisi kyllä mukava nähdä laajemminkin, sillä nyt tuntuu että noilta huipuilta kävi vain kurkistamassa millainen upea alue ympärille levittäytyy. Oma ajoituksemme oli varmasti parkkipaikkojen kannalta huono, kun tultiin joskus kahdentoista jälkeen, jolloin moni oli ehtinyt paikalle mutta harva lähtenyt pois. Yöpyminen houkuttaisi, niin saisi nauttia kiirehtimättä aamujen ja iltojen tunnelmasta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Hiihtoloma Suomutunturin maisemissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme leppoisan hiihtolomaviikon aivan napapiirin rajalla Suomutunturilla. Kolmen sukupolven matkamme kului lähinnä maastohiihdon parissa sekä vuokratussa hirsimökissä majaillessa. Suomulta jäävät mieleen luonnon rauha ja hiljaisuus.

Vuonna 1965 avattu Suomutunturin hiihtokeskus kuuluu Kemijärven kuntaan ja sijaitsee noin 45 kilometrin päässä keskustaajamasta. Olemme käyttäneet useimmilla Lapin-matkoillamme autojunaa ja kulkeneet esimerkiksi Sallaan ja Pyhätunturille juuri Kemijärven aseman kautta. Hiihtolomakauden autojunapaikat ovat kuitenkin sen verran kysyttyjä, että jouduimme ajamaan tällä kerralla koko matkan omalla autolla. Keski-Uudeltamaalta on pitkä tie napapiirille, mutta matkan varrella yöpyminen helpottaa ajourakkaa. Pysähdyimme menomatkalla Hotel Golden Domessa Iisalmessa ja paluumatkalla kantapaikaksemme muodostuneessa Kuopion Puijonsarvessa.

suomutunturi_11


Sää on meille suosiollinen, sillä päivälämpötilat pysyvät koko viikon pakkasen puolella, mutta missään vaiheessa ei ole liian kylmää ulkoiluun. Meitä ilahduttavat parina iltana myös revontulet, joskaan ne eivät ole taivaalle katsellessamme mitenkään erityisen voimakkaita. Suomutunturin ympäristössä ei ole tänä talvena mitenkään erityisen korkeita kinoksia, mutta lunta on joka tapauksessa riittävästi talviurheilua ajatellen.

suomutunturi_13


Viikon pääaktiviteettimme on tuttuun tapaan hiihtäminen, minkä lisäksi ulkoilemme jonkin verran myös kävellen. Suomutunturilla on 75 kilometrin latuverkosto, josta noin neljäsosa on valaistu. Ladut ovat lomaviikollamme hyvässä kunnossa ja muita hiihtäjiä näkyy vain harvakseltaan. Ei ole tavatonta kohdata vain pari muuta hiihtäjää tunnissa, mutta toisinaan on toki myös vilkkaampaa.

suomutunturi_15


Tarjolla on enimmäkseen melko tasaisia latuprofiileja, jotka sopivat rauhallisesta menosta pitäville harrastelijoille erinomaisesti. Sairastin lähes koko perheemme tavoin melko rajun kuumetaudin hieman ennen hiihtolomaa. Jouduin siis unohtamaan pitkät lenkit, sillä toipilaana on paras hiihdellä hyvin varovaiseen tahtiin.


suomutunturi_05

Suomukankaan lenkki

Suomun latuverkostossa on muutama rengasreitti, joista 3,3 kilometrin mittainen Suomukankaan lenkki on lyhyin. Hirsimökkien ohi kulkevalla kierroksella on pari vauhdikasta laskua sekä muutamia ylämäkiä, eli sopivasti maastollista vaihtelua. Latu ei kuitenkaan ole erityisen raskas. Matkan varrelta aukeaa hieman avaria maisemia muun muassa Suomutunturille päin. Hiihtokeskus sijaitsee lähellä Suomukangasta, joten sieltä käsin ei tarvitse hiihtää kovin pitkiä siirtymiä.


suomutunturi_06

Kalliovaaran lenkki

Kalliovaaran lenkin alkuun saa sivakoida hiihtokeskukselta vajaan kilometrin verran. Varsinainen kierros on 5,6 kilometrin mittainen ja se kiertää nimensä mukaisesti myötäpäivään Kalliovaaran ympäri. Taival on suurimmaksi osaksi tasamaata, mutta kierroksen itäosassa on yksi suurehko ylämäki. Sen jälkeen loppumatka onkin pitkälti loivaa alamäkeä. Kalliovaaran lenkki on ehkä maisemallisesti lievä pettymys, sillä matkan varrella on enemmän metsää kuin avaria näkymiä. Latu tarjoaa joka tapauksessa hyvän mahdollisuuden leppoisaan hiihtelyyn puhtaassa luonnossa.


suomutunturi_08

Suomutunturin ympäryslatu

Suomun eräänlainen päälenkki kiertää tunturin ympäri. Kierrokselle kertyy mittaa 13,5 kilometriä ja sen parhaat maisemat löytyvät mielestäni Suomuntunturin eteläpuolelta. Myötäpäivään kierrettäessä ladun rankin pätkä sijoittuu tunturin itäpuolelle, jossa on noin puolentoista kilometrin mittainen melko rankka nousuosuus. Muuten kierros onkin varsin kevyt sisältäen tasamaata sekä loivia laskuja. Suomutunturin ympäryslatu tarjoaa ainakin omien hiihtoretkiemme parhaita paloja ja on ilman muuta kiertämisen arvoinen.


suomutunturi_01

Viiden vaaran kierros

Suomun koko muu latuverkosto tulee koluttua, mutta jälkeenpäin jää harmittamaan Viiden vaaran kierroksen jääminen väliin. Kuumetaudista toipuessa tuntui järkevältä pysyä varovaisena ja pitää hiihtoretket lyhyinä. Varsinaisella Viiden vaaran kierroksella on mittaa reilut 15 kilometriä, minkä lisäksi matkaa kertyy hiihtokeskukselta käsin kymmenisen kilometriä lisää. Voisin kuvitella kierroksen maisemiensa puolesta kauniiksi ja latuprofiilin Suomun muita reittejä haastavammaksi. Tämä latu pitää ehdottomasti kokeilla, jos joskus vielä palaamme Suomutunturille.


suomutunturi_02

Latu Räisälän kylään

Hiihdimme osan Viiden vaaran kierroksen alkupäästä matkallamme Räisälän kylään ja takaisin. Tällä osuudella aukesi jonkin verran mukavia maisemia kauempana häämöttäville vaaroille ja tuntureille. Retken kääntöpaikkana toimiva Räisälän kylä jää mieleen hiljaisena paikkana, jonka tuulisten peltojen takaa kuului koirien haukuntaa. 


suomutunturi_07

Suomutunturin rinteet

Kokeilin laskettelua viime vuonna Iso-Syötteellä nuoremman tyttären kanssa, mutta hän ei halunnut tällä kerralla rinteeseen. Niinpä jätimme nyt lasketteluvälineiden vuokraamisen kokonaan väliin. Kävimme ohimennen katsomassa eturinteitä, jotka näyttivät yllättävän hiljaisilta. Nämä jyrkkyydeltään haastavat rinteet on käsittääkseni suunniteltu kilpakäyttöön, joten tavallinen kansa viihtyy paremmin Itä-Suomun loivemmissa ja perheystävällisemmissä mäissä. Eturinteillä näytti kuitenkin olevan yksi loiva harjoitusrinne, jonne hiihdonopettaja kuului opastavan ulkomaalaista perhettä. Suurin osa Suomun yhdestätoista rinteestä sekä kaikki neljä hissiä olivat lomamme aikaan toiminnassa.


suomutunturi_03

Ravintola Ailo

Syömme lomaviikkomme ajan anopin valmistamia erinomaisia ruokia, mutta yhtenä iltana suuntaamme päivälliselle ravintolaan. Hotelli Suomutunturin yhteydessä toimivan Ailon suurista ikkunoista on näkymä suoraan eturinteille. Syömme maukkaat keitot, poronkäristykset ja jälkiruoat. Ruoat tilataan tiskiltä, mutta tarjoillaan pöytään, joten Ailon konsepti on eräänlainen yhdistelmä baaria ja à la carte -ravintolaa. Esimerkiksi veden ja kahvin saa noutaa itse buffetin puolelta. Vieressä lasiseinän takana iltaisin toimivassa Takka-ravintolassa on valkoiset pöytäliinat ja astetta juhlavampi tunnelma.

suomutunturi_04


Suomutunturin alkuperäinen hotelli tuhoutui vuoden 2015 tulipalossa, mutta nyt paikalla on uudistettu rakennus. Suomun markkinoinnissa on panostettu ulkomaille ja Ailossa asiointikin täytyi hoitaa englannin kielellä. Asiakaskunta vaikuttaa kansainväliseltä, sillä esimerkiksi ravintolavierailumme aikaan hotellilla näkyi suuri itämainen turistiryhmä. Kohderyhmä on varmasti kannattava, sillä monet Lappiin saapuneet ulkomaalaiset ovat valmiita maksamaan pororekiajeluiden tai moottorikelkkasafarien kaltaisista aktiviteeteista, kun taas kaltaiseni suomalaiset viihtyvät mieluummin vuokramökeillä ja ilmaisilla hiihtoladuilla.


suomutunturi_14

Ajatuksia Suomutunturista

Suomulta jäävät päällimmäisinä mieleen hiljaisuus ja kaunis luonto. Ladut olivat lomaviikollamme hyvässä kunnossa ja laskettelurinteissä näytti olevan väljää. Suomun toiminnassa olevat peruspalvelut vaikuttavat hyviltä, mutta tarjonta on toistaiseksi melko suppeaa. Esimerkiksi hiihtäjänä olisin toivonut reittien varrelle latukahvilaa. Nyt jälkeenpäin huomasin Itä-Suomun kahvilan olleen avoinna, mutta se ei sijaitse aivan tunturin ympäri kiertävän reitin varrella, ja kahvilaan opastanut viitta jäi minulta huomaamatta jos sellaista oli ladun varrelle laitettu.

suomutunturi_09


Suomun hiihtokeskuksen vilkkainta kulta-aikaa vietettiin 1970-luvun lopulta aina 1990-luvun lamaan asti, minkä jälkeen alueella on eletty vaisumpia ja vaihtelevampia vuosia. Aika näyttää, kuinka suureen loistoon Suomutunturi vielä nousee. Haasteena on kova paikallinen kilpailu, sillä alle sadan kilometrin päästä löytyvät esimerkiksi Rukan, Sallan ja Pyhän hiihtokeskukset. Toisaalta voi olla myös etu, että Suomu tarjoaa hiljaisen vaihtoehdon rauhaa rakastaville matkailijoille.

suomutunturi_10


Viihdyimme Suomutunturin maisemissa hyvin. Suomu tarjosi meille uutena kohteena mieluisaa vaihtelua, muttei silti noussut ihan ykkössuosikiksemme. Pidän itse kovasti vaikkapa Iso-Syötteestä, jossa sielläkin on rauhallista mutta astetta laajempi palveluvalikoima sekä Etelä-Suomesta käsin lyhyempi ajomatka. Lapin kohteista olen ihastunut erityisesti Saariselän erämaatunnelmaan sekä myös Sallan luontoon. Puitteiden puolesta Ylläs on mielestäni edelleen ykkönen. Muita hiihtolomakohteitamme ovat olleet Pyhä, Ruka, Ukkohalla sekä Vuokatti. Kaikilla on omat kannattajansa ja hyvät puolensa, joten suosikkivalinnat perustuvat ennen kaikkea henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

Jatka lukemista

Suomi

10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusula on erinomainen kesäretkikohde vain noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Tarjolla on runsaasti kulttuurikohteita, tunnelmallisia maalais- ja järvimaisemia, viihtyisiä kesäkahviloita sekä paljon muutakin koettavaa.

Tuusula on itselleni tuttu paikka, jossa olen viettänyt enemmän tai vähemmän kaikki kesäni. Ajattelin nostaa tähän juttuun vain muutaman suosikkipaikkani, mutta koska tarjontaa on paljon, venyi lista hieman suunnittelemaani pidemmäksi. Kyseessä ei siis ole kaiken kattava luettelo, vaan haluan nyt esitellä vain joitakin paikkoja, joissa olen viime vuosina viihtynyt. En halunnut tehdä tästä suoraa kopiota neljä vuotta vanhasta Tuusula-jutustani, joten mukana on useampia tuolloin pois jääneitä kohteita. Kaikkia vanhoja suosikkeja ei voinut kuitenkaan jättää mainitsematta.

tuusula24_pyoraily


Liikunnan kannalta Tuusulan suosituin aktiviteetti on pyöräily järven ympäri. Klassikkoreitti on reilun kahdenkymmenen kilometrin mittainen ja se on varustettu uusilla opasteviitoilla. Kyltit vinkkaavat parissa kohdassa viime vuosina kunnostetuille osuuksille, jotka eivät aiemmin kuuluneet ainakaan omaan vakioreittiini. Järven itäpuolella Rantatieltä käännytään kohti Krapin rantasaunaa ja viihtyisää rantareittiä, jonka varrella voi kesäisin rapsutella lampaita. Lännessä viitat ohjaavat puolestaan Järvenpään Vanhankylänniemeen. Vanhankylänniemi tunnetaan Puistobluesin tapahtumapaikkana ja sieltä löytyy muiden palveluiden lisäksi esimerkiksi kädentaitajien myymälä Pytingin Puoti.

tuusula24_rantatie


Tuusulan oleellisin kulttuurikeskittymä on järven itäpuolella kulkeva Rantatie, jonka varrella on monta kiinnostavaa kohdetta. Tuusula tunnetaan erityisesti 1900-luvun alussa vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstä, jonka jäsenistä esimerkiksi Pekka Halonen sekä J.H. Erkko asuivat Rantatien varrella, kun taas Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eero Järnefelt löysivät kotinsa hieman pohjoisempaa nykyisen Järvenpään puolelta. Alla mainitut kohteet sijaitsevat joko järveä kiertävän pyöräreitin varrella tai sen läheisyydessä luukun ottamatta Koiramäkeä, Kellokosken ruukkia ja Pientä Kotieläinpihaa. Valitsemieni nostojen järjestys etenee kartalla etelästä järven itäreunan kautta pohjoiseen ja palaa lopuksi Kellokoskelta järven länsirannalle.


tuusula24_koiramaki

Koiramäen Pajutalli

Aloitetaan kohde-esittelyt oikeasta hyvän mielen kohteesta Vantaan rajan tuntumasta. Koiramäen Pajutalli koostuu vanhoista puurakennuksista ja viehättävästä pihapiiristä, jossa viihtyvät kesäisin myös lampaat ja kanit. Pihalta ja eri rakennuksista löytyy muitakin erityisesti lapsivieraita ilahduttavia asioita. Kahvilan herkuista olemme nauttineet sekä viihtyisällä pihalla että kylmempään vuodenaikaan sisätiloissa.

tuusula24_pajutalli


Vaikka Koiramäen Pajutalli onkin kokonaisvaltainen elämys, voi sen mieltää ensisijaisesti sisustus- ja lahjatavarakaupaksi, jonka runsas tarjonta on aseteltu esille poikkeuksellisen kauniisti vaikkapa väriteemojen mukaan. En mielelläni osta mitään ylimääräistä, mutta täällä herää helposti houkutus hankkia mukaan jotakin hauskannäköistä. Myynnissä on totta kai kaiken muun lisäksi myös monia pajusta punottuja esineitä. Olemme kokeneet Koiramäen Pajutallin mukavaksi kesäpäivien vierailukohteeksi, minkä lisäksi se on talvella erinomainen paikka virittäytyä joulutunnelmaan.

Lisätiedot: koiramaenpajutalli.fi


tuusula24_krapi

Krapi

Tunnelmallinen Krapi kuuluu Tuusulan helmiin. Entinen maatila on muotoutunut tapahtumakeitaaksi, josta löytyy myös entisessä navetassa toimiva hotelli. Vanhat pellot ovat olleet jo useamman vuosikymmenen Tuusulan Golfklubin käytössä. Krapin suositut kesäkonsertit houkuttelevat maamme eturivin artisteja, ja tänä vuonna lavalle nousevat muiden muassa Arttu Wiskari, Anssi Kela, Behm, Elastinen ja Anna Puu. Kesän huipentavien elokuisten puutarhajuhlien päätapahtumat ovat jo loppuunvarattuja. Konsertit jatkuvat muina vuodenaikoina Krapin Pajan sisätiloissa. Krapin kesäteatterin ohjelmassa on tällä kertaa farssikomedia Tuplakupla.

tuusula24_krapi_ruoka


Krapin kesäravintola Mankeli kuuluu vakiopaikkoihin, joissa käyn aina pari kertaa kesässä. Mankeli on parhaimmillaan lämpiminä päivinä, jolloin ruoasta voi nauttia ulkoilmassa Krapin idyllisessä pihapiirissä. Huonommalla säällä eli sisätiloissa syömiseen suosittelen myös Hyrylässä vanhassa upseerikerhon rakennuksessa toimivaa Ravintola Kerhoa. Mikäli mielessä on virkistävien juomien siemailu kauniin järvimaiseman äärellä, kannattaa kokeilla Gustavelundin terassia Pritsiä. Gustavelundissa kävin viimeksi toukokuussa, jolloin nautimme Ravintola Intossa erinomaisen äitienpäiväaterian. Kesäisin ruokailu on kuitenkin keskitetty vain Pritsin puolelle.

Lisätiedot: krapi.fi


tuusula24_erkkola1

Erkkola

Tuusulan Rantatien varrella sijaitseva Erkkola on komea hirsirakennus, joka valmistui runoilija J.H. Erkon kodiksi vuonna 1902. Erkko ehti asua täällä ennen kuolemaansa vain muutaman vuoden, minkä jälkeen talo oli pitkään yksityisomistuksessa. Nykyään Erkkola on Tuusulan kunnan hallinnoima museo, jossa voi tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Taiteilijakoti hirsiseinineen ja vanhoine takkoineen on aina yhtä tunnelmallinen vierailupaikka. On myös mukavaa istahtaa lukemaan jokunen Erkon runo historiallisessa ympäristössä, vaikkei muuten runoja harrastaisikaan.


Kävin Erkkolassa viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin esillä oli vielä Lars-Gunnar ”Nubben” Nordströmin teoksia. Aion tutustua myös kesällä 2024 esillä olevaan Silja Purasen ja Eero Lintusaaren yhteisnäyttelyyn. Ensi talvena on luvassa juoma-aiheista taidetta. Erkkolassa vierailun yhteydessä voi käydä myös naapurissa sijaitsevassa Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä nauttia Tuusulanjärven maisemista Fjällbon puistossa.
 
Lisätiedot: erkkola.fi
Lue myös juttuni Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola


tuusula24_lottamuseo

Lottamuseo ja Lottakanttiini

Lottamuseo toimii komeassa siniseksi maalatussa puurakennuksessa Rantatien varrella. Museo kertoo naisten tekemästä arvokkaasta maanpuolustustyöstä, lotista ja Lotta Svärd -toiminnasta. Olen tutustunut nykyiseen vuonna 2021 uudistettuun päänäyttelyyn, mutta Lottamuseon voi kokea aina uudelleen vaikkapa yleisöopastusten, draamaopastusten tai luentojen kautta. Pienessä ulkonäyttelytilassa on tänä kesänä uusi Vaaran vuodet – Sodan ja rauhan välissä -näyttely sekä ennakkovarauksella pelattavissa oleva pakopeli.

tuusula24_lottamuseo3


Käyn museon puolella vain harvoin, mutta alakerrassa toimiva Lottakanttiini kuuluu suosikkikahviloihini Keski-Uudellamaalla. Kanttiinissa tuleekin käytyä monia kertoja vuodessa. Kesän parhaisiin hetkiin kuuluvat lämpimät aamupäivät Lottakanttiinin terassilla, ennen kuin aurinko kääntyy paahtamaan pöytiä. Iltapäivällä voi asettua puiden ja pensaiden katveeseen, jos tilaa vain riittää. Kahvin ja leipomotuotteiden ääreltä kelpaa katsella vehreää puutarhaa sekä persoonallisen hämähäkkiportin takana häämöttävää Tuusulanjärveä.

Lisätiedot: lottamuseo.fi


tuusula24_halonen

Halosenniemi

Tuusulanjärven ympäristössä on monia taiteilijakoteja, joista oma ykkössuosikkini on Halosenniemi. Pekka Halosen ateljeekoti on näyttävä kansallisromanttinen puurakennus, joka kohoaa järven parhaalla paikalla kallioisella niemellä. Täältä kelpaa ihailla näkymiä niin pohjoiseen Järvenpäähän kuin eteläänkin päin. Halosenniemi on itselleni tuttu paikka, jossa olen käynyt monta kertaa.


Kesän 2024 näyttely Miljoonamänty esittelee maisemamaalauksia sekä Pekka Haloselta että hänen aikalaisiltaan. Olen aina pitänyt siitä, kuinka Halosenniemessä saa nauttia sekä upeasta rakennuksesta että sopivan kompaktista taidenäyttelystä. Maisemamaalaukset ovat myös aiheena mieleeni, joten tänä kesänä pitää ehdottomasti palata Halosenniemeen! Muita Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyviä nähtävyyksiä ovat Järvenpään puolelta toistensa lähettyviltä löytyvät Jean Sibeliuksen Ainola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola sekä Eero Järnefeltin Suviranta. Vierailu Suvirannassa onnistuu vain yleisöopastusten yhteydessä ja vaatii ennakkovarauksen.

Lisätiedot: halosenniemi.fi
Lue myös juttuni Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi 


tuusula24_memories

Marin Putiikki

Jos tuliaisostoksia haluaa tehdä kulttuurikohteiden lähistöllä Rantatien varrella, kannattaa piipahtaa Marin Putiikissa. Houkuttelevia esineitä pursuava kauppa sijaitsee entisessä navetassa Tuomalan kylässä. Olen käynyt tässä kauniin tavaran aarreaitassa vain pari kertaa, mutta putiikkia on helppo suositella kaikille Rantatiellä kulkeville. Pihapiirissä on joinakin kesinä toiminut myös Pop-Up Kyläcafe -kahvila. Marin Putiikki on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin.

Lisätiedot: memories.fi


tuusula24_kalliokuninkala1

Kallio-Kuninkalan kesäkahvila

Alueen tyylikkäin kesäkahvila löytyy Kallio-Kuninkalan kartanomiljööstä Järvenpään puolelta, aivan Tuusulan rajan tuntumasta. Kaunis päärakennus ja keidasmainen puutarha luovat upean ympäristön kahvilaherkuista nauttimiseen. Kallio-Kuninkalan kesäkahvilan ainoa huono puoli ovat sen niukat aukioloajat. Kahvila on tänä vuonna avoinna ainoastaan heinäkuussa torstaista lauantaihin kello 11–17 ja pian tämän jälkeen muutaman päivän Meidän Festivaalin merkeissä. Toinen lähistöltä löytyvä mainio kesäkahvila Vellikello on avannut välivuoden jälkeen ovensa uudessa omistuksessa. Vellikellon vanha puurakennus sijaitsee lähellä Aholaa ja Ainolaa, aivan järveä kiertävän pyöräilyreitin varrella.

tuusula24_kalliokuninkala2


Kallio-Kuninkalan historia kietoutuu Paloheimon suvun ympärille. Vuorineuvos K.A. Paloheimo oli tiiviisti tekemisissä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kanssa ja jakoi taiteilijoiden suomalaiskansallisen aatteen aikana, jolloin maamme ei ollut vielä itsenäinen. Liikemiehen perheen ystävyys taiteilijayhteisön kanssa oli tiivistä ja kolme Paloheimon salskeista pojista löysi jopa puolisonsa Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen tyttäristä. Tilasta isänsä jälkeen huolehtinut Yrjö Paloheimo halusi testamentata Kallio-Kuninkalan kulttuurikäyttöön. Nykyään se toimiikin Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä.
 
Lisätiedot: kallio-kuninkala.fi


tuusula24_ruukki

Kinuskilla ja Kellokosken ruukki

Tämän jutun selvästi pohjoisin piste löytyy Kellokoskelta, jonka vanha ruukkimiljöö on oikein tunnelmallinen retkikohde. Paikan sydämenä voi pitää kahvila-ravintola Kinuskillaa, joka määrittelee itsensä urbaaniksi maaseutukahvilaksi. Kävimme Kinuskillassa viimeksi viime kesänä, jolloin emme jaksaneet hyvän hampurilaisaterian jälkeen enää maistaa houkuttelevia leivonnaisia. Historiallisissa tiloissa voi nauttia lounasta, lauantaibrunssia sekä monien kehumia pienleipomotuotteita. 

tuusula24_ruukinkirkko


Ruukkivierailun yhteydessä kannattaa kurkistaa ainakin tehdasmuseoon, jossa selviää kuinka paljon erilaisia tuotteita täällä 1795–1979 toimineessa tehtaassa on valmistettu. Lisäksi kesällä 2024 voi tutustua teemanäyttelyyn Julkkis kävi täällä. Museoon on vapaa pääsy. Alueella on myös muita kiinnostavia rakennuksia, kuten vanha puukirkko. Ruukissa ja sen ympärillä toimii nykyään monia eri alojen yrityksiä, kuten Patovahti-pubi, Männistön tanssilava sekä Ruukin kirppis.

Lisätiedot: kinuskilla.fi, tehdasmuseo.fi, ruukinkirppis.fi


tuusula24_kotielainpiha

Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni

Kävimme vasta viime kesänä ensi kertaa tutustumassa Pieneen Kotieläintilaan ja Kahvila Onniin, jotka löytyvät hieman syrjäisempien maalaismaisemien keskeltä. Siisti maatila osoittautui viihtyisäksi paikaksi, jossa koko perheen on mukava viettää kiireetöntä aikaa. Kotieläintilaa voi suositella varsinkin pienille lapsille, mutta kesyjen eläinten kanssa viihtyvät kyllä kaiken ikäiset vierailijat. Lampaat, vuohet, aasit, hevoset ja puput ovat sen verran seurallisia, että ne vaikuttavat rakkaudella hoidetuilta. Mieleen jäi myös pihalla kuljeskeleva kissa, joka nauttii kovasti rapsuttelusta.

tuusula24_kotielainpiha2


Pieni Kotieläintila tarjoaa aitoja maalaismaisemia sekä nostalgista aiheeseen liittyvää esineistöä. Pihalta löytyy leikkipaikka ja sieltä voi lähteä myös pienille kävelypoluille. Puodin puolella olisi monenlaista ostettavaa ja käynnin kruunaa Kahvila Onni, jossa nautimme maukkaista vohveleista. Pieni Kotieläintila on tänä kesänä avoinna 3.6.–3.8.2024 maanantaista lauantaihin kello 10–17.

Lisätiedot: pienikotielaintila.fi


tuusula24_sarvikallio

Sarvikallio

Tuusulanjärven komeimmat maisemat aukeavat Sarvikalliolta, joka sijaitsee useimmista muista mainitsemistani kohteista poiketen järven hiljaisemmalla länsirannalla. Noin 25 metrin korkeudelta kelpaa katsella Tuusulanjärveä niin pohjoiseen kuin eteläänkin päin ja paistaa tulipaikalla vaikka makkarat. Sarvikallion parkkipaikalta on reilun puolen kilometrin kävelymatka näköalojen äärelle ja paikalle poikkeaminen onnistuu myös järveä kiertävän pyöräilyreitin varrelta. Jos haluaa tehdä luontoretken, voi Sarvikallion tuntumassa reippailla kolmen ja puolen kilometrin mittaisen Seittelinreitin ympäri.

Lue myös aiemmat Tuusulasta kertovat juttuni:
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuttu Tuusula matkailijan silmin

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja