Yksi matkailuun ja jalkapalloon liittyvä haaveeni toteutui maaliskuussa, kun näin ensi kertaa Huuhkajien vierasottelun. Sain samalla tutustua Liettuan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Kaunasiin, joka osoittautui oikein miellyttäväksi paikaksi.

Olimme puhuneet jalkapallomatkasta kaverini Mikon kanssa jo kauan. Reissu alkoi viimein konkretisoitua, kun päätimme lähteä Huuhkajina tunnetun Suomen miesten maajoukkueen vieraspeliin, jos MM-karsintojen lohkoarvonta heittäisi tarjolle edes yhden siedettävän matkakohteen molemmille järjestyvänä ajankohtana. Arpaonni oli suosiollinen, ja mahdollisia reissukohteita löytyikin useampia. Päädyimme yksimielisesti Liettuaan, joka soveltuu esimerkiksi Maltaa paremmin lyhyen reissun kohteeksi. Mikä parasta, Liettua–Suomi pelattaisiin heti karsintojen alkuvaiheessa, joten emme joutuisi odottamaan syksyyn saakka.

---

Matka Kaunasiin

Liettua sijaitsee Suomesta katsottuna sopivan lähellä, mutta perillä ollaan jo selvästi keskieurooppalaisemmissa tunnelmissa kuin vaikkapa Virossa. Olen käynyt kahdesti aiemmin Vilnassa, mutta ottelupaikkakunta Kaunas on minulle kokonaan uusi tuttavuus. Mikko pääsee nyt Liettuaan ensimmäistä kertaa. Perille matkustamiseen olisi tarjolla jopa fanibusseja Tallinnasta Kaunasiin, mutta me ostamme Finnairin lennot Helsinki-Vantaalta Vilnaan. Potkurikone pörisee perille reilussa puolessatoista tunnissa ja matka sujuu mukavasti auringon paistaessa alapuolella näkyville Baltian pelloille.

Vilnan lentokentältä hurauttaa muutamassa minuutissa taksilla rautatieasemalle, josta lähtee noin kerran tunnissa junia Kaunasiin. Matka-aika vaihtelee junan mukaan reilusta tunnista vajaaseen puoleentoista.

Liettuan toiseksi suurin kaupunki Kaunas osoittautuu oikein viihtyisäksi paikaksi ja pidämme sen tunnelmasta jo kävellessämme rautatieasemalta hotellille. Taivalta kertyy kolmisen kilometriä, mutta se taittuu Nemunas-joen rantamilla yllättävän joutuisasti. Matkan varrelle jää suuren paikallisen ylpeyden eli koripallojoukkue Žalgiris Kaunasin kotihalli, joka on rakennettu joen saarelle. Koripallo on Liettuan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji ja vihreäpaitainen Žalgiris paikallisen sarjan menestynein seura. Saari paljastuu mukavaksi ulkoilualueeksi, jolla päivästä nauttivat niin kävelijät, skeittaajat kuin uimalan asiakkaatkin.

---

Majoitus Kaunasissa– Berman House

Majoitumme kahdeksi yöksi pieneen ja kodikkaaseen Berman Houseen, jonka sijainti vanhankaupungin laidalla on erinomainen nähtävyyksiin tutustumista ajatellen. Hotellin vierestä kulkee vilkasliikenteinen tie, mutta sisäpihanpuoleiseen huoneeseen ei kantaudu häiritsevää melua. Huone on siisti ja vastaanoton palvelu ystävällistä. Ainoa pieni miinus on aamiaishuoneen puuttuminen, mutta aamupalan saa tilata lisämaksusta huoneeseen. Pakettiin kuuluu omena, voisarvi ja pikapuuro sekä pullolliset tuoremehua ja vettä. Teenkeittovälineet löytyvät huoneesta jo valmiiksi. Berman Housen hinta-laatusuhde on mielestäni oikein hyvin kohdallaan.

---

Kävelyllä Kaunasissa

Siinä missä Vilna on monine puolan- ja venäjänkielisine asukkaineen kovin kansainvälinen kaupunki, voi Kaunas ylpeillä liettualaisella hengellään. Paikalliset sanovatkin mielellään, että vaikka Vilna on Liettuan pääkaupunki, on Kaunas nimenomaan liettualaisten pääkaupunki. Kaunasista löytyy paikoitellen mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa, mutta pitkillä kaduilla kulkiessa alkaa vähitellen ymmärtää ettei kyseessä ole ihan mitättömän kokoinen kylä. Kaunasin asukasluku onkin esimerkiksi Tamperetta suurempi ja sieltä löytyy monenlaista koettavaa.

Matkailijaa kiinnostaa erityisesti Kaunasin vanhakaupunki, joka oletettavasti herää kunnolla eloon vasta kesän tullen. Nyt maaliskuisessa viimassa vaeltaa vain enimmäkseen suomalaisia jalkapallofaneja sinivalkoisissa kaulaliinoissaan. Kerran bongaamme myös Ylen tv-kolmikon, joka kuitenkin Riku Salmisen johdolla livahtaa pian koripallo kainalossaan kulman taakse. Vanhankaupungin sydämenä voidaan pitää kävelykatu Vilniaus gatvėa, jonka varrelle jää runsaasti ravintoloita. Heti sen itäpäästä alkaa varsinainen ostoskatu Laisvės alėja eli Vapauden bulevardi, jolle palaamme myöhemmin.

Vilniaus gatvėn länsipäässä odottavat Kaunasin keskeisimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Pietarin ja Paavalin kirkko sekä Raatihuoneentori. Torin keskellä kohoaa Kaunasin vanha kaupungintalo, jonka valkea torni näkyy kauas. Koko aukio on laitettu harmillisesti remonttiin, joten matkamme jatkuu pian eteenpäin.

---

Kaunasin linna

Kaunasin linna löytyy vain kivenheiton päästä Raatihuoneentorista. Yhdessä Liettuan vanhimmista kivilinnoista on pystyssä vain yksi torni sekä hieman muuria, mutta se on silti upea ilmestys. Linna restauroitiin reilut kymmenen vuotta sitten ja sen tiloissa toimii nykyään museo, joka on käydessämme suljettu. Pääsemme silti kiipeämään torniin katselemaan ilta-auringon valossa kylpevää kaupunkia. Linnan ympärillä järjestetään vuosittain erilaisia tapahtumia.

Linnan edustaa koristaa tärkeä liettualainen symboli, Vapauden soturin patsas. Nimellä Vytis tunnettu hahmo on koristanut Liettuan vaakunaa jo vuosisatojen ajan. Kyseessä on yksi Euroopan vanhimmista vaakunoista, mutta tämä patsas valmistui vasta vuonna 2018.

Kaunasin linna sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla Neris- ja Nemunas-jokien yhtymäkohdan tuntumassa. Neris virtaa Valko-Venäjältä Vilnan kautta Kaunasiin, jossa se yhdistyy Nemunasiin. Myös Nemunas, jonka nimi käännetään usein Suomessa muotoon Niemen, saa alkunsa Valko-Venäjältä, josta se virtaa yli 900 kilometrin matkan Liettuan halki Itämereen. Jokien väliin jäävään niemeen levittäytyy viihtyisä Santakan puisto, jossa paikalliset viettävät mielellään aikaansa.

Santakan puistosta löytyy urheilukenttä, jonne päin katselee näyttävä paavi Johannes Paavali II:n patsas. Patsas on muistona paavin syyskuussa 1993 tapahtuneesta vierailusta, jonka aikana hän piti täällä ulkoilmamessun. Myös nykyinen paavi Franciscus vieraili paikalla vuonna 2018.

---

Aleksotasin funikulaari

Kaunasin erikoisuuksiin kuuluvat funikulaarit, joita löytyy pariltakin kukkulalta. Majapaikastamme on lyhyt kävelymatka Nemunasin vastarannalle Aleksotasin funikulaarille. Mäkijunakyydin hinta on yksi euro. Paikalla on saapuessamme hyvin hiljaista ja tuntuu siltä, ettei kyytiin tule muita matkustajia. Vaunu kuitenkin täyttyy yllättävän nopeasti lähinnä opiskelijoista, jotka ovat matkalla kukkulan päällä sijaitseviin yliopiston rakennuksiin.

Nostalgiaa huokuva puinen vaunu natisee luotettavasti mäen päälle. Joulukuussa 1935 avattu funikulaari on monilta osin alkuperäisessä asussaan, joten kyytiä voi pitää tärkeänä paikallisena kokemuksena. Mäen päälle kiipeäminen onnistuu myös viereisiä portaita käyttämällä, ja itsekin palaamme myöhemmin alas kaupunkiin niitä pitkin.

Funikulaarin yläaseman vieressä odottaa Aleksotasin näköalapaikka, josta aukeaa mukava maisema joen ylitse Kaunasin vanhaankaupunkiin. Taivas pysyttelee kodikkaan harmaana ja taustalla kuuluu viereisestä musiikkioppilaitoksesta kantautuvia säveliä. Kaunasin toinen mäkijuna Žaliakalnisin funikulaari sijaitsee eri puolella kaupunkia ja jää meiltä kokematta. Sen yläaseman vieressä kohoaa monumentaalinen Jeesuksen ylösnousemuksen kirkko, jonka kattotasanteelta lienee mahtava maisema yli Kaunasin.

---

Katutaidetta Kaunasissa

Kaunas paljastuu varsinaiseksi katutaidekaupungiksi, jossa monia seiniä koristavat näyttävät muraalit. Huomaan yhden niistä Ernest Zacharevicin tekemäksi, sillä liettualaisen katutaiteilijan tyyli on helposti tunnistettavissa. Olen ihaillut Zacharevicin töitä myös Malesiassa ja Vilnassa.

Katutaiteen kannalta Kaunasin kiinnostavin kohde on eräälle sisäpihalle syntynyt Kiemo Galerija. Paikalle muuttanut taiteilija Vytenis Jakas on muokannut kerrostalojen väliin jäävän pihan värikkääksi taidenäyttelyksi, josta löytyy vaikka mitä ihmeteltävää.

Jakasin tavoitteena on luoda miellyttävä ympäristö, joka lisäisi asukkaiden keskinäistä yhteisöllisyyttä. Joissakin teoksissa tuodaan esiin paikallista historiaa ja esitellään taloissa asuneita henkilöitä. Näissä kortteleissa asui ennen toista maailmansotaa paljon juutalaisia perheitä.

Kiemo Galerija sijaitsee asuintalojen välissä, joten vierailijan on syytä kunnioittaa asukkaiden yksityisyyttä. Paikalla olevat persoonalliset kyltit välittävätkin pyyntöjä hiljaisuudesta. Kiemo Galerijan nettisivuilla kerrotaan vieraiden olevan tervetulleita päivittäin kello 9–19.

---

Ravintolakokemuksia Kaunasissa

Syömme Kaunasissa pari hyvää ateriaa. Etsimme ensimmäisenä iltana kaupungilla kierrellessämme nimenomaan liettualaista ruokaa, ja osumme sattumalta linnan lähistöllä sijaitsevan Bernelių Užeigan kohdalle. Ovella näkyvä ruokalista vastaa toiveitamme, joten astumme perinteistä tunnelmaa henkivään ravintolasaliin. Vapaa pöytä löytyy, ja pääsemme maistelemaan aluksi lähinnä leikkeleistä ja juustoista koostuvia maukkaita alkupaloja. Tunnelma on korkealla, kun saamme nauttia kiireettömästä illasta itsellemme uudessa kaupungissa.

Pääruoaksi otan muun muassa pekonilla ja sipulilla täytettyjä perunoita. Ruokajuomaksi sopii Kaunasin oma Volfas Engelman -olut. Viihdymme Bernelių Užeigassa mainiosti ja olemme spontaaniin ravintolavalintaan tyytyväisiä. Hinnatkin ovat varsin edullisella tasolla. Kyseessä on pieni ketju, jolla on Kaunasissa kaikkiaan neljä eri osoitetta ja Vilnassa pari lisää.

Ottelupäivänä täytyy pärjätä pitkälle yhden aterian taktiikalla, joten pelaamme varman päälle ja suuntaamme etsimään tukevia eväitä pizzeriasta. Vilniaus gatvėn varrella tulee vastaan pienen Casa della Pasta -ketjun ravintola, jossa nautimmekin varsin onnistuneet pizzat. Ne paistetaan lähellä pöytäämme hehkuvassa uunissa, joten syödessä ei tarvitse palella. Edullisen ravintolan italialaiset herkut ovat houkutelleet sisään paljon muitakin suomalaisia jalkapallofaneja.

Kaunasissa liikkuessa ei voi välttää Vilniaus gatvėa ja saumattomasti kävelykatua jatkavaa Vapauden bulevardia Laisvės alėjaa. Viimeksi mainittu väylä on 1,3 kilometriä pitkä viivasuora katu, jolle leveys luo mahtipontisen ilmeen. Bulevardin varrella on monenlaisia ostosmahdollisuuksia, kahviloita ja ravintoloita. Mahtuupa joukkoon kaksi Hesburgeriakin. Kävelykatu on maaliskuussa hiljainen, mutta herännee kesällä toisenlaiseen eloon terassien täyttyessä ihmisistä.

Laisvės alėjan päässä kohoaa upea roomalaiskatolinen Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkko. Arkkitehtuurista voi päätellä, että se on rakennettu alunperin ortodoksiseksi pyhätöksi. Aivan kirkon vieressä toimiva Rebels Irish Pub on suomalaiskannattajien kokoontumispaikka, josta lähdetään yhdessä marssille kohti stadionia.

---

Matkalla kohti stadionia

Rebelsin oven viereen kirjoitettu teksti ”tänään irlantilaisesta pubista tulee suomalainen” pitää hyvin paikkansa, sillä kaiuttimissa soi pelkkiä Suomihittejä Apulannasta Eppu Normaaliin. Pubi pakkautuu aivan täyteen, mutta välillä voi onneksi haukata raitista ilmaa ulkosalla. Täytyy myöntää, että tuntuu hieman oudolta yhdistelmältä hörppiä olutta Arja Korisevan Enkelin silmiä kuunnellen, kun omien silmien edessä komeilevat Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkko sekä meitä valvomaan saapunut pitkä liettualaisten poliisiautojen rivistö. Kävimme jo edellisenä iltana saman kadun varrella sijaitsevassa rePUBlic No.1 -pubissa, jossa tutustuimme muutamaan suomalaiskannattajaan. Moni Rebelsissä näkyvä naama näyttää matkan tässä vaiheessa jo tutulta.

 
Kannattajien marssi kohti stadionia lähtee puolitoista tuntia ennen ottelun alkua. Peliin on tulossa vajaat seitsemänsataa suomalaista, joten ryhmällä on mukavasti kokoa. Laulut raikuvat ja rumpu soi, kun sinivalkoiset etenevät kohti stadionia. Poliisi valvoo marssin etenemistä, eikä häiriöitä pääse syntymään. On hauska huomata, kuinka paikalle on saapunut suomalaisia laidasta laitaan. Nuoret ja keski-ikäiset miehet ovat toki enemmistönä, mutta Huuhkajat on houkutellut Liettuaan myös jonkin verran naisia ja varttuneempaa väkeä. Suomen Maajoukkueen Kannattajien eli SMJK:n toiminta vaikuttaa hyvin organisoidulta ja tiedottaminen toimii matkan aikana esimerkiksi WhatsAppin kautta. Itse liityin SMJK:n jäseneksi vasta tähän reissuun valmistautuessani.

 
Olemme pohtineet ennakkoon kovasti sitä, mitä pelissä tulee tapahtumaan. Suomi on juuri käynyt Maltalla hakemassa MM-karsinnoille voittoisan alun, mutta peliesitys heikompaa joukkuetta vastaan oli niin surkea, että pisteiden saavuttamiseen tarvittiin rutkasti onnea. Liettua puolestaan sinnitteli pitkään maalittomassa tilanteessa Puolaa vastaan, kunnes joutui taipumaan niukkaan tappioon. Vaikka Huuhkajien epävarma peli-ilme jännittääkin, luotamme tietenkin omiemme voittoon.

 
Pari vuotta sitten remontoitu Dariaus ir Girėno Stadionas on koko Baltian suurin stadion. Lehtereille saapuu yli kymmenentuhatta katsojaa, mitä voi pitää täällä kelpo määränä. Liettuan maajoukkue on ollut viime aikoina Suomen tavoin alamaissa, joten kotiyleisön odotukset eivät ole järin korkealla. Meistä on todella hämmentävää, ettemme ole nähneet ennen peliä kotijoukkueen kannattajia missään. Jostakin teleportista he ovat kuitenkin ilmaantuneet suurin joukoin tapahtumapaikalle. Eri joukkueiden kannattajien erottaminen toisistaan on siis onnistunut todella hyvin, vaikka itse olisin kyllä mieluusti vaihtanut ajatuksia myös liettualaisten jalkapallofanien kanssa.

Olen käynyt katsomassa vuosien varrella yli kuusikymmentä maajoukkueen kotiottelua, joten on jo aikakin kannustaa Huuhkajia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Vieraskatsomossa kyse onkin nimenomaan kannattamisesta, sillä seisomme, hypimme, huudamme ja laulamme koko ottelun ajan. Tunnelma pysyy hyvänä läpi ottelun. Liettuassa katsomossa saa juoda olutta, jota virtaa myyntipisteistä vieraskatsomoon tasaiseen tahtiin.

---

Liettua–Suomi, euforiaa ja pettymyksen hetkiä

Ottelu saa mahtavan alun, kun Suomi siirtyy johtoon jo kolmannella minuutilla. Pirteästi esiintynyt Daniel Håkans tarjoaa Joel Pohjanpalolle maalipaikan, ja vaikkei kärkipelaaja onnistukaan, painuu pallo Kaan Kairisen toimesta verkkoon. Suomi jatkaa ahnasta hyökkäämistä. Vikkelä Håkans riistää vartin pelin jälkeen liettualaispuolustajalta pallon ja karkaa yksin läpi. Suomalainen saa rajusti jaloilleen sillä seurauksella, että belgialaistuomari Erik Lambrechts osoittaa pallon pilkulle. Pohjanpalo toimittaa pelivälineen ammattimiehen varmuudella alakulmaan ja kannattajakatsomo repeää jo toista kertaa riemuun. Olut pirskahtelee kohti taivasta, sinivalkoiset kaulaliinat vatkaavat baltialaista kevätilmaa ja kannatuslaulut kajahtavat entistä reippaammin.

Suomi alkaa vahvan alun jälkeen hieman passivoitua, jolloin Liettua pääsee peliin mukaan ja luo muutaman maalintekotilanteen. Ollaan jo avausjakson loppupuolella, kun ahtaaseen paikkaan joutunut Robin Lod menettää pallon sivurajan tuntumassa Suomen puolustusalueella. Lod kaatuu maahan vapaapotkua odottaen, mutta Lambrechts antaa pelin jatkua. Suomalaispuolustus lamaantuu ja avopaikkaan päässyt Armandas Kucys tällää pallon sydämensä kyllyydestä verkkoon. Suomalaisten protestointi ei auta, joten Liettua pääsee vain yhden maalin takaa-ajoasemassa tauon viettoon. Yleisölle tarjotaan tauko-ohjelmana liettualaista kansantanssia.

Suomi hakee toisen puoliajan hyökkäyksillään kolmatta maalia ja peli tuntuu olevan melko hyvin hallussa. Liettua taistelee, muttei pääse kunnollisiin maalintekopaikkoihin. Kaikki muuttuu parikymmentä minuuttia ennen loppua, kun keltapaidat hyödyntävät keskikentälle jääneen tyhjän tilan ja Liettuan ainoa etukäteen tuntemani pelaaja Gvidas Gineitis pääsee ampumaan vasurillaan. Kova kaukolaukaus yllättää Lukas Hradeckýn ja kotiyleisö juhlii. Torinoa edustava Gineitis on pelannut lupaavasti Serie A:ssa, ja nuoren keskikenttämiehen tulevaisuus näyttääkin valoisalta. Suomi saa luotua vielä ottelun loppuvaiheessa muutaman lupaavalta näyttävän hyökkäyksen, mutta viimeistely ontuu ja peli päättyy lukemiin 2–2.

  
Huuhkajat käyvät kiittämässä kannattajia ottelun päätyttyä. Meillä ei ole kiirettä, sillä vieraskannattajat päästetään ulos stadionilta noin vartin verran pelin päättymisen jälkeen. Tasapeli harmittaa, mutta takaiskuihin on saanut Suomea kannattaessa tottua. Toisin kuin voisi ehkä luulla, ei pettymys tunnu paikanpäällä koetun vierasottelun jälkeen yhtä karvaalta kuin kotisohvalla. Matka on pelin tuloksesta huolimatta aina elämys, johon kuuluu monenlaisia kokemuksia ja kannattajajoukon yhteisöllisyyttä. Pelit ennakkoon heikompia joukkueita vastaan pitäisi silti voittaa, puhumattakaan otteluista, joissa on hankkiuduttu jo kahden maalin johtoon. Pysyn kuitenkin positiivisena, ja luotan ainakin toistaiseksi päävalmentaja Jakob Friisin vasta alkaneeseen projektiin. Kesäkuinen Puola-ottelu Helsingissä määrittelee näiden karsintojen suuntaa erittäin paljon.

 
Päädymme ottelun jälkeen vielä kerran Pyhän Arkkienkeli Mikaelin kirkon juurella oleviin pubeihin. Täpötäyden Rebelsin kaiuttimissa lauletaan murheellisten laulujen maasta, ja päätämmekin suunnata naapurissa toimivaan Genys Tap Roomiin. Pienessä baarissa tarjotaan paikallisen käsityöpanimon laatutuotteita, joita löytyy laaja valikoima. Genys Tap Roomia onkin helppo suositella kaikille Kaunasissa vieraileville oluenmaistelijoille.

---

Kiitos Kaunas

Kaunas on kokemustemme perusteella miellyttävä kaupunki, jossa riittää nähtävää ainakin pariksi päiväksi. Meille koettavaa oli rentoa jalkapalloreissua ajatellen sopivasti, sillä ehdimme tutustua kaupunkiin kiirettä pitämättä. Nähtävyyksien kiertelyä rajoitti matkan ajoittuminen sunnuntai-iltaan ja maanantaihin, jolloin kaikki museot olivat kiinni. Jos vielä satun palaamaan Kaunasiin, itseäni kiinnostaisivat erityisesti Liettuan urheilumuseo sekä Sugihara House, jossa toiminut japanilaisdiplomaatti avusti holokaustia paenneita juutalaisia poistumaan Euroopasta. Laajaan museovalikoimaan kuuluu myös esimerkiksi Vytautas Suuren sotamuseo sekä erikoiselta kuulostava Paholaismuseo.

---

Paluumatkan pikavisiitti Vilnaan

Palaamme ottelua seuraavana päivänä junalla Vilnaan, jossa meille jää pari tuntia aikaa kierrellä kaupungilla. Kävelemme Aamuruskon portin kautta vanhaankaupunkiin. Syömme vielä yhden liettualaisen aterian Amatininkų Užeiga -nimisessä ravintolassa, päädymme katedraalin edustalle ja näemme kukkulan päällä kaupunkia vartioivan Gediminasin tornin. Kaupunki näyttää minulle aiempien vierailujen perusteella kovin tutulta. Aikaa pidemmälle kierrokselle ei ole, joten otamme Bolt-kyydin lentokentälle. Auto noutaa meidät minuutin päästä tilauksesta ja hintaa kyydille tulee vain kuusi euroa. Lentokentän kahvilassa jää aikaa kerrata erinomaista reissua. Oli hienoa nauttia hyvästä seurasta, tutustua Kaunasiin, tuntea olevansa osa kannattajayhteisöä ja nähdä vihdoinkin Huuhkajat vieraskentällä. Vain voitto jäi puuttumaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla!

Halusimme nähdä Vilnaa myös hieman vanhankaupungin ulkopuolella. Kaupungin hienoimmat katutaideteokset löytyvät Loftas Open Gallerysta ja matkaeväät kannattaa hankkia yli satavuotiaasta kauppahallista.

Moni Vilnassa käynyt matkailija tuntee parhaiten siistiksi ja tyylikkääksi puunatun vanhankaupungin. Kerroin tuosta kauniista alueesta itsekin aiemmassa jutussani. Ympäristö muuttuu kuitenkin erilaiseksi heti, kun poistutaan tiiviin historiallisen alueen ulkopuolelle.

Vanhakaupunki jää taakse, kun astumme Aamuruskon portin kautta kohti rautatieasemaa. Jatkamme parisataa metriä eteenpäin, kunnes käännymme kohti Pylimo-katua. Aseman seutu ei edusta enää samanlaista klassista kauneutta kuin kirkkojen sävyttämä vanhakaupunki barokki- ja renessanssirakennuksineen. Esillä on myös värikästä katutaidetta.

Majoituimme reilut viisitoista vuotta sitten Vilnassa Pylimo-kadun varrella sijaitsevaan Mikotel-hotelliin. Seinän rappaukset ovat hieman halkeilleet, mutta edullinen hotelli näyttää olevan edelleen pystyssä. Ympäristöön on sen sijaan ilmestynyt seinämaalauksia, joista löytyy myös maailmanpolitiikasta tuttuja hahmoja.

Loiva alamäki johdattaa meidät Hales Turgus -kauppahalliin, joka on toiminut kaupunkilaisten rakastamana ostospaikkana jo yli sadan vuoden ajan. Kellertävän tiilirakennuksen sisältä löytyy laaja valikoima elintarvikkeita värikkäistä vihanneksista monenlaisiin makkaralaatuihin. Myynnissä on myös vaatteita ja muita tuotteita.

Hallista löytyy myös koko joukko pieniä ravintoloita ja kahviloita, joista suosituimpiin riittää asiakkaita jonoksi asti. Mieleen häivähtää ajatus vuosista, jolloin jonot olivat vielä paljon pidempiä, mutta vaivanpalkaksi sai tuskin mitään kuivakkaa leipää kummempaa. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Kauppahallin pääovella katse kiinnittyy kadun toiselle puolelle maalattuun katutaideteokseen. Kokonaista kerrostalon päätyä koristaa italialaisen Millon nerokas työ, johon rakennuksen ikkunat sulautuvat luontevasti.

Syömme maittavan ja edullisen georgialaisen lounaan aiemmassa jutussani mainitussa Chačapurissa, minkä jälkeen lähdemme suunnistamaan kohti poikkitaiteellista Loftas Open Gallerya. Matkaa kertyy kauppahallilta laskettuna noin puolitoista kilometriä.

Silotellun vanhankaupungin ulkopuolella odottaa toisenlainen Vilna, jossa on vieläkin kaikuja neuvostoajalta. Johdinautot kulkevat leveillä teillä maaliskuun surumielisessä harmaudessa ja katupöly kirvelee silmiä. Arkkitehtuuri muistuttaa paikoitellen vanhaakaupunkia, mutta täällä lohkeilleita seiniä tai tummuneita tiiliä ei ole siistitty edustuskuntoon. Osa porttikonkien takana näkyvistä sisäpihoista on lohduttomassa kunnossa.

Arkipäiväisessä kaupungissa on omanlaistaan viehätystä, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Puutalojen pitsiverhojen taakse on helppo kuvitella vaikka huivipäisiä mummoja teekuppeineen ja vaareja keinutuoliin. Pian näidenkin rakennusten aika saattaa olla ohi, sillä jo nyt lähistölle pystytetään komeilla englanninkielisillä nimillä ristittyjä liikekeskuksia. Hieman ränsistyneissä puutaloissa on jotain vastustamattoman nostalgista, vaikkei niissä asuminen parasta mahdollista elämänlaatua ehkä tarjoakaan.

Löydämme viimein tiemme Loftas Open Galleryyn. Kyseessä on mielenkiintoinen kokonaisuus, johon liittyy erilaisia tapahtumia ja taidemuotoja. Keskitymme vanhojen tehdasrakennusten seinille tehtyihin maalauksiin.

Itseäni kiinnostaa nähdä erityisesti kaksi Ernest Zacharevicin työtä, sillä tutustuin nuoren liettualaisen taiteilijan tuotantoon pari kuukautta sitten Penangin saarella Malesiassa. Penangin pääkaupunki George Town tunnetaan nykyään erityisesti katutaiteesta, jonka kuuluisimmat teokset ovat nimenomaan Zacharevicin käsialaa.

Molemmat Zacharevicin teokset esittävät poikia, joista toinen kirjoittaa spraymaalilla seinään ja toinen kiipeilee rakennuksen seinällä. Taiteilijan tyyli on selvästi tunnistettavissa.

Vaikka Zacharevic on onnistunut täällä kotimaassaankin, löytyvät Open Galleryn näyttävimmät teokset muualta. Sotkuisen tehdasalueen seiniin on luotu useita todella näyttäviä muraaleja, joiden koko tekee suuren vaikutuksen.

Karu tehdasalue jatkuu sisäpihalta toiselle. Ympärillä olevien rakennusten nykyisestä toiminnasta on vaikea saada selkoa, mutta joudumme pari kertaa väistämään työajossa olevia pakettiautoja. Kuvassa näkyy Linas Kaziulionisin maalaama Festivaalin äiti. Maalauksen esikuvana on tietenkin James McNeill Whistlerin maineikas teos Whistlerin äiti, joka on tuttu ainakin kaikille Mr. Beanin Äärimmäisen katastrofielokuvan nähneille.

Puolipilviseltä taivaalta pilkistelevä aurinko saa jättimäisten teosten sävyt vaihtelemaan nopeaan tahtiin. Yllä näkyvä maalaus on itävaltalaisen David Leitnerin taidonnäyte.

Open Gallery pyrkii elävöittämään kaupunkia kulttuurin keinoin ja siellä vierailemista voi suositella kaikille katutaiteen ystäville. Open Gallery on nimensä mukaisesti aina avoinna, eikä sinne ole pääsymaksua.

Suunnistamme tehdasalueen ulkopuolelle kolkon metallioven kautta. Ovi pamahtaa takanamme ja löydämme jälleen itsemme Vilnan arkipäiväisiltä kaduilta, joita kevätaurinko lämmittää.

Saavumme parin kilometrin taivalluksen jälkeen Vilnan merkittävimmälle ostoskadulle Gediminas Prospektasille. Tämä on taas omanlaisensa osa Vilnaa, siisti ja moderni valtakatu, jota reunustavat kauniit talot erilaisine kauppoineen. Viivasuoran kadun päässä häämöttää Vilnan katedraali.

Lauantainen alkuilta on melko hiljainen, sillä useimmat ihmiset ovat vetäytyneet ostoskasseineen kahviloiden lämpöön. Autoliikenne on kielletty tiettyinä aikoina kokonaan, jolloin Vilnan lapset pääsevät potkulautailemaan keskellä autiota valtaväylää.

Tämä kävelykierros auttoi ymmärtämään Vilnaa entistä paremmin, sillä kaupungissa on paljon muutakin kuin siistitty vanhakaupunki sekä monien tuntemat Užupisin taiteilijakorttelit. Upea katutaide teki vaikutuksen ja saimme matkan varrella nähdä myös häivähdyksen Vilnan arkipäiväisestä puolesta.