Italia
Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys
Kun selailin kuvia tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayta varten, unohduin jo suunnittelemaan seuraavaa Italian-matkaa. Reissu toteutuu luultavasti vasta ensi vuonna, mutta kokosin sitä odotellessa koosteen siitä mitä olen jo nähnyt ja mitä on näkemättä. Siinä missä joku bongaa maita, lasken itse mieluummin Italian alueita.
Suhteeni saapasmaahan on pitkä. Ihastuin Italiaan kliseisesti sanottuna heti ensi silmäyksellä jo 13-vuotiaana. Muistan lämmön, auringon ja upeat maisemat. Näin heti ensimmäisenä päivänä Pyhän Franciscuksen basilikan Assisissa ja söin maailman parasta pastaa viiniköynnösten alla. Viimeistään samalta reissulta ostettu milanolaisen jalkapalloseuran lippu loi minulle loppuiän kestävän siteen Italiaan.
Italia-suhteeni nojaa muutamaan kulmakiveen, joista merkittävimpiä ovat jo edellä mainitut ruoka ja jalkapallo. Olen myös yrittänyt opiskella italian kieltä muutamaan otteeseen. Kuuntelen maan musiikkia ja seuraan komisario Montalbanon seikkailuja. Voisi jopa sanoa, että Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Joulu ei tunnu joululta ilman panettone-kakkua ja suomalaisiin juustoihin kyllästynyt tyttärenikin rakastaa parmesaania sekä mozzarellaa.
Italian poikkeuksellinen karisma huokuu niin vanhojen rakennusten rosoisista seinistä kuin paikallisista ihmisistäkin. Maan valtteja on myös monipuolisuus. Vuoret, järvet, merenrannat, kukkulat, suurkaupungit ja pikkukylät tarjoavat vaihtoehtoja moneen makuun. Eihän Italiakaan toki mikään paratiisi ole. Jotkut ihmiset ovat tylyjä ja korruptio rehottaa. Hermot menevät viimeistään junalakkoon, meluisaan liikenneruuhkaan tai ravintolan lounasajan päättymiseen liian aikaisin. Italiaa voi rakastaa tai vihata, joskus jopa yhtä aikaa, mutta tylsä se ei ainakaan ole.
Olen havahtunut siihen tosiasiaan, miten huonosti tunnen Italiaa kaikkeen yllä kerrottuun nähden. En ole koskaan asunut Italiassa tai viettänyt siellä yhdellä kertaa edes kolmea viikkoa. Niinpä olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka mukaan aion vierailla kaikilla Italian 20 alueella. Alueet eroavat toisistaan yllättävän paljon niin maisemien kuin ruokiensakin puolesta. Yleisesti ottaen maan varakkaimmat osat sijaitsevat pohjoisessa, mutta meno muuttuu kaikin puolin lämpimämmäksi etelää kohti mentäessä. Osuvan sanonnan mukaan punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. Omiin bongaussääntöihini kuuluu, ettei alueella käyntiä lasketa ilman yöpymistä. Haluan myös viipyä suurimmalla osalla 20 alueesta vähintään viikon.
Puhun tosiaan alueista enkä maakunnista, vaikka termit joskus sekoittuvatkin suomenkielisissä teksteissä. Italia koostuu kahdestakymmenestä hallinnollisesta alueesta (regioni), jotka jakautuvat yhteensä 110 maakuntaan (provincie). Esimerkiksi Toscanan alue muodostuu Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnista. Jotta urakka ei kävisi mahdottomaksi, lasken siis maakuntien sijasta vain alueita.
POHJOIS-ITALIA
Pohjoisen alueista tunnen parhaiten Lombardian. Olen käynyt useamman kerran Milanossa sekä viihtynyt Maggiore- ja Como-järvien rannoilla. Vaikka vuorimaisemat ovatkin todella upeita, on Italian sydän mielestäni jossain etelämpänä. Reilu viikko on vierähtänyt myös Venetossa, jossa olen lomaillut kauniin Garda-järven rannalla. Vinkkejä Gardalle löytyy Kohteena maailma -blogista. Veneton tunnetuin kaupunki on ainutlaatuinen Venetsia, jota pääsin ihmettelemään heti ensimmäisellä Italian-matkallani.
Maggiore-järven länsiranta kuuluu Piemonteen, joten olen käväissyt muutaman kerran myös tuolla alueella. Torinon kaupunki on kuitenkin vielä näkemättä ja haluaisin joskus tutustua myös Langhen viinialueeseen. Friuliin olen tehnyt kaksi päiväretkeä, joiden aikana ehdin nähdä osan Triesten keskustasta sekä Udinen jalkapallostadionin.
Italiasta löytyy muutama erittäin tunnettu ja ylistetty matkakohde, joissa en ole koskaan käynyt. Näihin mustiin aukkoini kuuluvat Liguriassa sijaitsevat Cinque Terren rantakylät, joista voi lukea vaikka Travellover-blogista. Haluaisin käydä samalla matkalla myös Genovassa, La Speziassa, Rapallossa ja Portofinossa. Aostan laakson vuorimaisemia en ole päässyt vielä ihailemaan lainkaan. Luulin myös, etten ole käynyt Trentino Alto-Adigessa. Tarkka kartan tutkiminen kuitenkin osoitti, että Garda-järven pohjoispäässä sijaitseva Riva kuuluu tähän vuoristoiseen alueeseen. Haluaisin vielä joskus päästä myös Dolomiiteille.
KESKI-ITALIA
Keski-Italian kuuluisa Toscana on tullut tutuksi useammallakin matkalla. Lempipaikkani Toscanassa on Sienan simpukanmuotoinen keskusaukio Piazza del Campo, joka tunnetaan myös Il Palio -hevoskilpailun areenana. Erityisesti Firenzeen aikoville suosittelen jotain muuta vuodenaikaa kuin keskikesää, jolloin helle ja turistipaljous alkavat ahdistaa. Yksi ehdottomista suosikkiseuduistani on Toscanan vähemmän tunnettu naapuri Umbria. ”Italian vihreä sydän” on kaunista maanviljelysaluetta. Trasimeno-järven rannat ja kukkuloiden päälle rakennetut ikivanhat kylät ovat sisälläni asuvan pienen italialaisen sielunmaisemaa.
Laziossa voi kai Rooman ansiosta sanoa käyneensä. Useammasta Rooman-matkasta huolimatta joudun kuitenkin myöntämään, etten juuri tunne aluetta pääkaupungin ulkopuolelta. Käyminen Sperlongan rantakaupungissa tai luhistumisen uhkaamassa Civita di Bagnoregion kukkulakylässä on jäänyt toistaiseksi pelkästään harkinnan asteelle. Roomasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista.
Emilia-Romagna tunnetaan erityisen hyvästä ruoastaan. Omalla kartallani se on kuitenkin jäänyt harmittavasti naapureidensa Lombardian ja Toscanan varjoon. Aluetavoitteeni takia sinne ei tarvitsisi palata, sillä olen nukkunut yhden yön Parmassa. Emilia-Romagna kuitenkin kiinnostaa laajemminkin. Hyviä syitä vierailla Emilia-Romagnassa löytyy Tasty Travellissimo -blogista. Yksi Italian parhaista puolista on, että siellä voi viihtyä ennalta tuntemattomissa pikkukylissä. Esimerkiksi London and beyond -blogissa esitelty Brisighella kuulostaa juuri sellaiselta.
Olen toivonut jo pitkään pääseväni Marcheen. Alue on tullut tutuksi Saku Tuomisen mainioiden keittokirjojen ansiosta sekä hänen ex-puolisonsa Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjasta. Myös pienehköt Abruzzon ja Molisen alueet ovat jääneet toistaiseksi kokonaan väliin. Pikaisen tutkimisen perusteella sieltäkin löytyisi mukavia maisemia sekä Sulmonan kaltaisia kiinnostavia kaupunkeja.
ETELÄ-ITALIA JA SAARET
Koko Etelä-Italia on jäänyt matkoillani luvattoman vähäiselle huomiolle. Viime kevään reissu Pugliaan nosti Italian saappaankorossa sijaitsevan alueen kertaheitolla suosikkieni joukkoon. Valkeiksi kalkitut kylät, mystiset trullitalot ja rento etelän meininki tekivät suuren vaikutuksen. Tuosta reissusta on vielä paljon kirjoitettavaa jäljellä, mutta Barista olen sentään ehtinyt jo jotain julkaista.
Teimme Pugliasta retken Basilicatassa sijaitsevaan Materaan. Italian saappaankärki Calabria on ollut muutaman kerran suunnitelmissa, mutta jäänyt toistaiseksi näkemättä. Puglia vahvisti innostusta etelän alueita kohtaan, joten toivottavasti pian tulee Calabriankin vuoro. Kokemukseni Campaniasta rajoittuvat yhteen päivään Napolissa sekä vierailuun Casertassa. Haluaisin kovasti palata aidon pizzan kotiseuduille paremmalla ajalla ja tutustua ennen kaikkea maailmankuulun Amalfin rannikon maisemiin.
Sardiniassa olen lomaillut yhden erinomaisesti onnistuneen viikon ajan. Kiertelimme Castelsardosta käsin saaren pohjoisosia ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää kummallisista nuraghe-rakennelmista Costa Smeraldan luksusjahteihin. Sardiniasta voi lukea lisää Maailman äärellä -blogista.
Itselläni on yksi vielä Cinque Terreä ja Amalfin rannikkoakin pahempi aukko Italia-sivistyksessä. En nimittäin ole käynyt koskaan Sisiliassa. Olen jo kauan halunnut käydä tuolla saarella, mutta milloin mikäkin muu suunnitelma on kiilannut edelle. Haluaisin nähdä komisario Montalbanon kotitalon Punta Seccassa, kiivetä Etnalle, vaellella keskiaikaisen Agrigenton kujilla ja kokea Palermon vilinän. Ehkä en ole vain uskaltanut lähteä Sisiliaan, koska pelkään sen jättävän muun Italian varjoonsa.
Lasken viettäneeni seitsemällä alueella viikon tai useammankin. Lisäksi olen nukkunut vähintään yhden yön kahdella alueella ja käynyt yöpymättä viidellä. Täysin näkemättä on kuusi aluetta. Urakkaa on siis jäljellä. En osaa nimetä omaa suosikkipaikkaani Italiassa, vaikka Umbria ja Puglia ovatkin usein mielessäni. Pidänkin kaikkien alueiden kiertämistä mahdollisena juuri siksi, etten ole liiaksi kiintynyt maan mihinkään osaan. Seuraavan matkan suuntana saattaa olla Liguria, ellei vuodenaika sitten käännä valintaa vihdoinkin Sisilian puolelle. Matka Italiaan ei mene koskaan hukkaan, sillä syödäänhän siellä joka päivä jäätelöä.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sittenSevillan huvipuisto Isla Mágica
Maria
7.4.2016 at 15:26
Koko Italia on ihana, mutta täytyy myöntää että Sisilia vei sydämen viime kesänä. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, katsottavaa riitti ja elämänrytmi vei täydellisesti mukanaan 🙂 Ei sen puoleen, lähtisin koska vain ihan mihin päin Italiaa uudestaan, jokaisella alueella on viehätyksensä 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:31
Tuollaista olen kuullut Sisiliasta muiltakin 🙂 Aina se on silti jostain syystä jäänyt toiseksi, kun Italia ja koko maailma on nähtävää täynnä. Joskus niinkin pieni asia kuin sopivammat lennot Roomaan tai Milanoon on saattanut vaikuttaa. Kiitos tästä kommentista, joka vakuutti entistä enemmän, että sinne Sisiliaan nyt vaan on päästävä 🙂
lena
7.4.2016 at 16:15
Kiitos linkkauksesta, ihan superkiva postaus (Italia-jutut toimivat aina, eikö vaan;)! Italia vei mun sydämen tosiaan noin 3 vuotta sitten, kun aloin seurustella Matteon kanssa. Olin käynyt aiemmin vain päivän matkalla San Remossa, ja tuo noin 2,5 vuoden mittainen ensivisiitti muutti paljon. Löysin maan, jota kohtaan tunnen pohjatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Ei tietenkään varsinaisesti haittaa, että Matteo on kotoisin Firenzen läheltä – Toscanasta on tullut melko tuttu viime vuosina. Mutta muuallekin on ehditty, ja silti on liikaa näkemättä. Paljon onnea tälle projektille, seuraan mielenkiinnolla. Ja jos Toscana kiinnostaa niin Matteo jeesaa kyllä mielellään!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:39
Kiitos Lena! Italia tosiaan toimii aina. Hienoa, että olet päässyt Matteon kautta noin hyvin sisään italialaiseen kulttuuriin. Kyllä te vielä jossain elämänvaiheessa pääsette sinne Toscanaan asumaankin 🙂 Toscana ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä suunnitelmana, mutta hyviä Italiaan liittyviä kontakteja ei ole koskaan liikaa 🙂
Vesa
6.7.2016 at 9:21
Kuulostaa niin tutulta tuo toteamuksesi ”Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni”..
Itse jo 7 talvikautta Gaetassa viettäneenä olen juuri samassa tilanteessa 🙂 Luen Suomessa(kin) joka päivä italialaisia urheilulehtiä, janoan uutisia varsinkin AC Milan -jalkapallojoukkueesta, katson Montalbano -elokuvia ties monennenko kerran.
Se Montalbanon talohan on ihan pikkuruinen ja toimii myös B&B:nä. Sisilia on myös minun suosikkini. Se on elämäntyyliltään aika erilainen kuin muu Italia, ainakin jos verrataan pohjoiseen Italiaan. Mikään ei toimi, mutta kaikki voidaan järjestää!
Palermo, Catania, Trapani, Marsala, Sciacca, Marsala D`Avola, Acireale, Etna jne, paljon on tullut Sisiliaa koluttua ja yhä kaipuu sinne on suuri. Bussilla Cataniasta Etnalle päsee 2,5 eurolla. Bussimatka menee suurimmaksi osaksi metsän uumenissa, joten ei edes pelota nousta kahden kilometrin korkeuteen. Yöpyminen hotellissa, jossa iso parveke aivan huikeine maisemineen Cataniaan ja merelle, oli kyllä aika kallis, 120 eur. Busseja Etnalle menee vain yksi päivässä, aamuisin. Osta paluumatka samalla kertaa. Vaikka lähtölaituri on muka merkitty, bussi saattaa lähteä miltä laiturilta tahansa. Yleensä kuski huutelee Etnaan menijöitä oikeaan bussiin.
Mielenkiintoinen oli myös Siracusan kaupunki. Sieltä oli mukava tehdä junamatka jylhään Ragusan kaupunkiin sekä kauniiseen Nodon barokkikaupunkiin. Juna (vanhanaikainen dieseljuna) noihin lähtee aseman takaa, hieman piilosta. Hassua oli, että välillä kuski pysäytti junan ja käväisi kahvilla ja tupakalla pikkubaarissa matkan varrella.
Sisiliaan pääsee helposti. Paras on ostaa lentolippu Roomaan ja jatkaa suoraan esim. Vuelingin lennolla Palermoon tai Cataniaan. Hinnat ovat vakiintuneet ja about normaalisti ne maksavat 29,99 eur/suunta. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Terministä, halvimmillaan olen saanut lipun 19 eurolla! Junamatka tosin kestää kauan, mutta se on mielenkiintoinen Messinan salmen ylityksineen.
Pelkosi on oikeutettu; Sisilia jättää muun Italian varjoonsa omaleimaisuudellaan, rennolla elämäntyylillään jne. Murre Sisiliassa on kyllä hirmuista, manner-italialaiset kertoivat, etteivät he aina itsekään ymmärrä sitä mongerrusta, kuten eivät Napolin murretta 🙂 Itse olen opetellut italiaa jo vuosikausia ja puhun kieltä jo mielestäni ihan auttavasti, mutta sisilialaisia oli pakko pyytää käyttämään kirjakieltä
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 10:23
Kiitos Vesa pitkästä viestistä! Kuulostaa upealta, että olet löytänyt noin hyvän talvenviettopaikan! Miten muuten päädyit alunperin juuri Gaetaan?
Jalkapallon suhteen olemme eri puolella, minusta tuli Interin kannattaja 80-luvun lopulla. Pääasia kuitenkin, että valitsee puolensa ja pysyy sille aina uskollisena 🙂 Italialaisen urheilun seuraaminen on kyllä tänä nettiaikakautena helppoa, uutisia voi lukea jatkuvasti ja kaikki Serie A:n pelit näkyvät Viaplaylta. Toista oli joskus, kun tulokset löytyi tiistain Hesarista ja La Gazzetta dello Sportia piti lähteä ostamaan Helsingistä 😀
Suuret kiitokset näistä Sisilian-vinkeistä! Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta matka Sisiliaan näyttäisi nyt vihdoin toteutuvan ensi vuonna. Ajatuksena on vuokrata talo viikoksi kahdesta eri paikasta eri puolilta saarta, ja tehdä sitten retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Monet mainitsemistasi ovat mielessä, kenties talojen paikat voisivat sijaita Siracusan ja Palermon lähistöillä.
Martina
7.4.2016 at 16:32
Aaah miten ihana postaus! Ollaan näköjään oltu saman teeman äärellä tämän kuukauden IGTT:ssä (tosi yllättävää 😀 ). Meillä näyttäisi olevan myös sama tavoite. Minäkin haluan kiertää kaikki Italian alueet erityisesti kunkin alueen ruokakulttuuriin tutustuen ja mahdollisimman perinpohjaisesti muutenkin. Italialla on niin paljon annettavaa että pelkään ettei yksi ihmiselämä riitä, varsinkin jos haluaa nähdä välillä muutakin maailmaa. Seuraava Italian reissu on täälläkin suunnitteilla ja haaveissa (koskapa ei olisi) enkä malta odottaa että pääsen taas tutkimaan lempimaatani. Voisin jauhaa tästä aiheesta ikuisesti, mutta matkakuume kasvaa niin järjettömäksi, että otan kohta lennon Roomaan tai muualle Italiaan möhömahoineni, eikä se sovi nyt kuvioihin. 😀
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:49
Yllätys, yllätys, että Italian äärellä taas ollaan 😀 Yksi ihmiselämä ei tosiaan riitä kaikkeen, mitä Italialla on tarjottavanaan. Ja sitten kun maailmassa on paljon muutakin… Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun katselen sateisen Krakovan kattoja. Vauvan kanssa on hyvä lähteä Italiaan, meidänkin tytöillä se on (yllättäen) ollut ensimmäisen lennon kohteena. Täytyypä joskus paremmalla ajalla vaihtaa taas lisää Italia-kokemuksia 🙂
Noora
7.4.2016 at 17:37
Vaikka olen reissannut Italiassa toistaiseksi hävettävän vähän, uskon viihtyväni siellä tulevaisuudessa paljon. Se on mulla ainakin mielikuvissa maa, jossa varmasti viihtyisin lähes missä tahansa kolkassa. Historiaa, luontoa ja huikeita vuoria, somia pikkukyliä ja mitä kaikkea tuntuu löytyvän aina jostain. Seuraavaksi kiinnostaisi lähteä ehkä Napoliin. Tai pohjoiseen ihastelemaan vuoria. Tai Sisiliaan. Tai tsekkaamaan San Marino. Tai uudestaan Roomaan. Näitä riittää 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:43
Sun Rooman-matka kuulosti onnistuneen niin hyvin, että varo vaan, lopullinen Italiaan hurahtaminen saattaa olla jo lähellä 🙂 Kaikkia mainitsemiasi asioita sieltä kyllä löytyy. Myös nuo kaikki kohdevaihtoehdot kuulostaa hyviltä ja keskenään täysin erilaisilta. Napoli on oma hullu ja samalla kiinnostava maailmansa. Kerran autoa vuokratessa kysyttiin erikseen olenko menossa Napoliin, kun tuli puhetta lisävakuutusten tarpeesta. Pohjoisen maisemista ajattelin kirjoittaa blogiin toukokuussa, jos suinkin ehdin.
sonjanette | FIFTYFIFTY
7.4.2016 at 19:29
Jotenkin tuo sun Italia-innostus tarttuu! En ole tiennyt mistään 20 alueesta, mutta mielestäni on tosi hauska idea tutustua johonkin maahan näin perinpohjaisesti. 🙂 Itse bongailen tällä hetkellä maita hitaaseen tahtiin nautiskellen. Täytyypä tulla linkkaamaan tänne, kun saan tehtyä jossain vaiheessa oman postaukseni Calabriasta ja Sisiliasta. Reissusta on kylläkin jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan edelleen, kuinka rauhallinen maalaiskylä Tropea oli. Sisilia oli, noh, todella kaunis. Niin kuin varmaan tiedät jo käymättäkin. 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:55
Italia-innostus on vaarallinen, tarttuva tauti 😀 Italia on monella tavalla kirjava maa, jolla on monet kasvot. Alueet eroavat paljon toisistaan. Katselin joskus kymmenen vuotta sitten valmismatkaa juuri Tropeaan, mutta se vaihtui viime hetkellä Sardiniaan. Luinkin joskus pari sun kirjoittamaa tarinaa, hauskoja juttuja 🙂
sonjanette | FIFTYFIFTY
29.6.2016 at 20:48
Mä kirjoitin nyt kuvapainotteisen postauksen Calabriasta ja heti tuli mieleen tää sun innostava blogikirjoitus. Käy hakemassa inspiraatiota https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/06/29/calabrian-rauhaa-pienessa-tropeassa 🙂
Mika / Lähtöportti
3.7.2016 at 18:53
Kiitos inspiraatiosta! Sisilia ja Calabria ovat omissa suunnitelmissa korkealla. Haaveilen pääseväni jo tänä syksynä sille suunnalle, mutta jos se ei onnistu, niin ensi vuoden aikana viimeistään!
Jenna / With huge passion for life
7.4.2016 at 20:02
Ihana Italia! Cinque Terre, Emilia-Romagna, Lake Como, Dolomiitit, Amalfi, Rooma ymsyms. Kohteita, jossa haluaisin käydä Italiassa on niin paljon. Pitäisi viettää yksi kesä kokonaan Italiassa 🙂 Myös suloiset pikkukylät kiehtovat. Parasta Italiassa on ehdottomasti gelato 😉 (No okei, on moni muukin asia)
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 12:04
Kyllähän gelato ainakin yksi parhaista asioista on! Omaan makuun mieluiten pistaasi tai sitruuna, amarenakin käy hyvin. Tosin on Italiassa paljon muitakin herkkuja ja houkuttelevia matkakohteitakin tosiaan riittää moneen makuun. Yhdessä kokonaisessa kesässä ehtisi jo paljon, mutta tuskin kaikkea 🙂
Henna /suurin onni
7.4.2016 at 20:39
Heh, miten hauska sattuma! Minä käsittelin tämänkertaisessa IgTT-postauksessa erilaisia matkustustyylejä ja maabongausta, ja nimesin sinut suurinpiirtein Mr. Italiaksi 😀 Hieno tavoite tuo 20 aluetta. Sitten, kun ne on käyty, voitkin siirtyä bongailemaan niitä maakuntia, tosin niissä ei ehkä jokaisessa ehdi viipyä sitä viikkoa…
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:47
Heh, Mr. Italia on jo jotakin 😀 Tuo 20 aluetta on ihan riittävän vaativa tavoite, kun me reissataan paljon muuallakin, enkä ainakaan lähivuosina aio tehdä sellaista matkaa missä tulisi kerralla kovin monta Italian aluetta kierrettyä. Vähimmäistavoitteena kuitenkin päästä Italiaan ainakin joka toinen vuosi ja aina jollekin uudelle alueelle.
Milla - Pingviinimatkat
7.4.2016 at 22:18
Hah, ihan samalla aiheella on ollut mielessä postaus täälläkin. Italia on iso ja blogissamme siitä on näytetty vasta kovin vähän. Suurin syy siihen se, että blogin perustamisen jälkeen olemme harrastaneet luvattoman paljon syrjähyppyjä muualle maailmaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerran vuodessa saapasmaahan tulee päästä ja loputon rakkauteni Roomaan ja sen keskeinen sijainti reissujamme ajatellen onkin tehnyt kaupungista kohteemme lukuisia kertoja. Puglia ja Matera ovat todella korkealla tulevissa reissusuunnitelmissa myös, mutta seuraava matka suuntautuu olosuhteiden ”pakosta” pohjoiseen. Oi oi miten ihana fiilis tästä postauksesta tulikaan. Ja aina on mukava kuulla, että muitakin hurahtaneita löytyy 🙂 Kiitos myös linkkauksesta!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 21:15
Olen huomannut nopeasti itsekin, että blogijuttuja ehtii kirjoittaa kovin vähän suhteessa siihen, miten paljon kerrottavaa esimerkiksi Italiasta olisi. Sen nyt teidän blogista huomasin, että olette käyneet aivan mainiossa pikkukylässä, jonka luulin olevan oma salaisuuteni 😀 Siis Panicalessa! Pari viikkoa San Felicianossa Trasimenon rannalla oli ihan mahtavaa aikaa, ja Panicale oli vuokraemännän suositus, kun kysyin mikä olisi seudun ”hidden gem”. Jonkinlainen olosuhteiden ”pakko” on tainnut ohjata itseänikin yleensä muualle kuin etelään, mutta Pugliaa suosittelen lämpimästi. Siellä kannattaa harkita myös trullitalon vuokraamista 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
7.4.2016 at 22:45
Italiassa eri alueelle matkustaminen tosiaan tuntuu usein siltä kuin matkustaisi toiseen maahan! Ruoka, kieli ja maisemat saattavat muuttua huomattavasti jo viereisetn laaksojen välillä. Hyvä, kun otit esimerkiksi alueen ja maakuntien jaottelusta juuri Toscanan. Sielläkin kun on paljon muutakin kuin niitä vihreitä kukkuloita ja Firenze.
Mulla on enää pari aluetta käymättä – mäkään en ole käynyt Sisiliassa! Roomasta, Laziosta ja muistakin Italian kohteista voi lukea myös mun blogista 😉
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:08
Italia on kyllä hämmästyttävän vaihteleva. Toscanassa on ollut yllättävän vaikeaa löytää niitä postikorttimaisemia, joissa sypressit ja yksinäiset talot kohoavat vihreillä kukkuloilla, vaikka onhan niitäkin lopulta tullut vastaan. Italiassa asuminen varmasti helpottaa koko maahan tutustumista 🙂 Täytyypä seurata blogiasi entistä tarkemmin, Italia tosiaan kiinnostaa aina 🙂
Kohteena maailma / Rami
8.4.2016 at 1:00
Todella upeasti kirjoitettu juttu, mistä heijastuu rakkaus Italiaa kohtaan! Itse olen miettinyt sitä, että Italia on yksi maailman monipuolisimmista maista. Löytyy kulttuuria, rantalomakohteita, vanhoja kaupunkeja, vuoristoja, talviurheilukohteita ja vaikka mitä, missä on upea käydä.
Cinque Terre on tosiaan upea kohde, mikä kannattaa ilman muuta käydä. Samoin Gardajärvi eli kiitos linkkauksesta tässä samalla! Toscana tuntui ensinäkemältä sellaiselta, että sinne voisi mennä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Oikeastaan itselle Italiassa on yllättäen Firenze ollut ainoa pettymys, odotin siltä liikoja. Rooma sen sijaan on yksi upeimmista kaupungeista maan päällä. Sitten tulee tietysti mieleen Lucca ja Siena, niissä on jotenkin itselle Italia kuitenkin parhaimmillaan 🙂 Lasi, kaksi tai pullo punaviiniä, hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erinomainen seura – sellainen on täydellinen hetki pienessä kaupungissa Italiassa.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:17
Punaviiniä löytyy sentään joka puolelta Italiaa, mutta muuten maa on ruoasta lähtien tosi vaihteleva. Cinque Terre on ihan kärkipaikoilla seuraavan Italian-matkan kohdetta suunnitellessani. Gardan matka oli kauan sitten, joten sinnekin haluan vielä palata. Firenze voisi olla kiva kokea vaikka talvella, mutta keskikesällä en haluaisi sinne enää palata. Roomasta oma paras kokemus taitaa ollakin tammikuulta. Olen joskus haaveillut kielikurssista nimenomaan Sienassa, eri asia vaan milloin sellaisellekin aikaa järjestyisi. Luccasta tykkäsin, yhden mukavan päivän olen siellä viettänyt. Jos tykkää Toscanasta, voi olla hyvä idea käydä samalla myös Umbriassa.
Hanna / Ranskatar reissaa
8.4.2016 at 10:28
Mulla on haaveissa pidempi Italian kiertomatka, ja Ranskassa vaihdossa ollessa siitä jo haaveilin, mutta ei tullut lähdettyä. Toscanan ja Cinque Terren haluaisin ehdottomasti nähdä, samoin Venetsian ja Garda-järven, ja ehkä myös sen Sisilian. Italia on ehkä ainut paikka maailmassa, missä tämäkin nirso löytää helposti syötävää, ja se jätski on kyllä ihanaa! Kävin Nizzasta käsin päiväseltään San Remossa ja rupesin miettimään, että olisikohan pöljää muuttaa johonkin maahan vain jätskin takia. Italian (ja Argentiinan) kohdalla nimittäin näin voisin tehdä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:30
Jätski on varmasti riittävä syy matkustaa tai vaikka muuttaa Italiaan 🙂 En ole käynyt Argentiinassa, mutta siellä on käsittääkseni niin paljon italialaisia siirtolaisia, että varmasti jäätelökin on hyvää. Pitkä Italian kiertomatka on varmasti hyvä suunnitelma. Kaikilla suosituilla matkailukohteilla on omat syynsä olla suosittuja ja kun vielä mahduttaa väliin muutaman tuntemattomamman kylän tunnnelmat, niin nähtävää kyllä riittää.
Pirkko / Meriharakka
8.4.2016 at 20:16
Selvää maabongarimeininkiä, ajatus nähdä Italiasta kaikki sen alueet! Hyvä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:43
Kiitos 🙂 Tässä tavoitteessa on se hyvä puoli, että se on mahdollista joskus saavuttaa, ja innostusta Italiaan kyllä riittää. Edes Euroopan kaikkia maita en aio lähteä tavoittelemaan, mutta pari maata haluaisin oikeastaan joskus bongata, niin saisi ison yhtenäisen osan Euroopan kartalta ”väritettyä”.
Seppo
5.5.2016 at 23:19
On mahdollista, kyllä!
Vaimolla tulee 20 täyteen ensi viikolla.
Itsellä jää vielä Kalabria puuttumaan.
Hauska harrastus.
Maaliskuun matkan huippukohdat olivat Salsomaggiore, Roncole Verdi ja Mantova.
Aosta on ehdoton, mutta Fieran aikaan helmikuun alussa sinne ei ehkä kannata ängetä, sillä kävelyliikennekin oli keskustassa paikoitellen yksisuuntaista.
Basilicatan sydänmailta jäi toissa vuonna sydämeen Carlo Levin Aliano sekä tietysti Matera.
Alberobello ja Sulmona olivat myös kiinnostavia.
Mika / Lähtöportti
8.5.2016 at 9:58
Hyvää matkaa Italiaan! Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja ne myös täyttyvät. Kiitos kaupunkivinkeistä, nämä ovat Materaa ja Alberobelloa lukuunottamatta vielä käymättä. Erityisesti Aliano vaikuttaa kiinnostavalta ja itselleni täysin uudelta idealta.
Annika - home & away
8.4.2016 at 22:33
En ollut kuullut tätä sanontaa ”punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. ” aiemmin, mutta juuri tuollainen mielikuva minulla Italiasta on 😛 Tunnen vain Pohjois-Italiaa ja haluaisin kovasti etelään, nimenomaan Sisiliaan.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:52
Kyllä tuo sanonta melko todenmukainen on. Napolin liikenne on pähkähullua ja yleensäkin italialaisten mielestä säännöt on tehty tulkittaviksi. Tunnelmat lämpenevät etelään päin mentäessä ja Sisiliasta haaveilen tosiaan itsekin.
säppä
9.4.2016 at 17:43
Oi Saapasmaa <3 Mulla seuraava Italian haave on mennä Napoliin syömään maailman parasta pizzaa ja jatkaa matkaa etelämmäksi Sisiliaan saakka. Tähän mennessä en ole Rooman eteläpuolella käynyt ollenkaan ja "pohjoisemmasta" ON nähtynä Cinque Terre, Firenze, Milano ja Venetsia, ja nekin vain melko nopeasti. Onneksi on koko elämä aikaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:56
Onpa hyvältä kuulostava haave! Erään sanonnan mukaan ensimmäinen ehto hyvällä pizzalle on, että kokki on syntynyt Napolissa. Olen syönyt Napolissa yhden pizzan ja vaikkei täytevalinta ehkä ollutkaan täydellinen, niin pizza on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaista. Seuraavalla kerralla Napolissa täytynee käydä ainakin Pizzeria da Michelessä, sen verran kuuluisa se on, vaikka kaupungin parhaasta pizzasta on muitakin mielipiteitä.
Terhi / Muru Mou
10.4.2016 at 1:21
Toivoisin, että olisin käynyt Italiassa useammankin kerran kuin pari hassua pitkää viikonloppua. Hyvä ruoka, erinomainen viini ja upeat maisemat – eipä sitä enempää tarvitsekaan!
Todella kattavasti olet kyllä Italiaa kolunnut, eihän sinulta puutu enää kuin pari hassua aluetta 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:59
Kyllä Italian ruoka, viini ja maisemat saavat jo niin hyvälle tuulelle, ettei juuri muuta tarvita. Kannattaa siis joskus lähteä pidemmäksikin aikaa 🙂 No, muutamia alueita multa puuttuu, ja tuskin innostus hiipuu vaikka niissäkin tulisi kertaalleen käytyä 🙂
Annika | Travelloverblogi
13.4.2016 at 14:06
Italia on sulattanut aika monen suomalaisen sydämen. Oma viha-rakkaussuhteeni alkoi 11 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päätynyt maahan 19 kertaa. Aika samanlaisen alueittain jaetun jutun kirjoitin itsekin taannoin: http://www.travelloverblogi.fi/la-bella-italia-ajatuksia-18-matkan-kokemuksella/. On todella jännä, niin kuin sanoit, että yhdestä maasta on niin moneksi. Ei uskoisi Sisiliaa ja Pohjois-Italiaa samaan maahan kuuluvaksi. Montalbanon jalanjäljissä olen Sisiliaa kolunnut. Silloin ei vielä ollut yhtä kattavia nettisivuja kuin nyt. Niillä vinkeillä pitäisi ”Vigatakin” löytyä, vaikka eihän sen nimistä kaupunkia ole. Se on yhdistelmä monesta.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:36
Kiitos linkistä! Kun nyt luin tekstisi uudelleen, muistan lukeneeni sen joskus kauan sitten aiemminkin. Nuo kokemuksesi vain vahvistivat ajatustani siitä, että seuraava Italian-matka täytyy tehdä Sisiliaan tai Liguriaan. Montalbanon jalanjäljet kiinnostavat, vaikkei Vigataa kartalta löydykään. Montalbanon kotitalo Punta Seccassa näyttäisi toimivan Bed & Breakfastina, varmaan mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto sekin.
Ansku BCN
13.4.2016 at 22:46
Italia on kyllä aika <3. Paljon on siitäkin vielä näkemättä, vaikka jonkun verran siellä on tullut ravattua. Piti ihan karttaa katsoa ja näköjään olen käynyt maakunnissa nimeltä Abruzzo, Aosta, Calabria, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Ai että mä oikeasti tykkään tehdä listauksia :D.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:45
Mäkin tykkään listauksista 😀 Sulla näyttäisi siis olevan jo puolet kahdestakymmenestä käytynä. Italiahan ei ole Barcelonasta ihan mahdottoman kaukana, mutta toki sieltä käsin tulee ensin vastaan valtava määrä Espanjan ja Ranskan tarjoamia houkutuksia 🙂