Espanja
Ihastuttavan upea Sevilla

Vietimme syksyllä kolme viikkoa Sevillassa ja tämä Andalusian helmi nousi nopeasti suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Kaunis Sevilla on miellyttävä kaupunki, jossa kelpaa nauttia elämästä, ruoasta ja flamencon rytmeistä Espanjan auringon alla.
Oleskelimme Andalusiassa yhteensä kuusi viikkoa, josta puolet halusimme varata johonkin suureen kaupunkiin. Sevilla oli tähän tarkoitukseen helppo valinta, sillä vaikka emme olleet käyneet kaupungissa aiemmin, olin lukenut siitä paljon ylistäviä kokemuksia. Kaupunki vaikutti jo etukäteen Etelä-Espanjan mielenkiintoisimmalta, ja se onnistui ylittämään korkeatkin odotukset.

Ehdimme tutustua Sevillaan oikein hyvin, vaikka ohjelmassamme on myös etätöitä ja koulutehtäviä. Lähdemme usein kaupungille iltapäivällä niin, että syömme kahden maissa lounaan ja käymme sen jälkeen tutustumassa johonkin nähtävyyteen.

Lukemattomat historialliset rakennukset tekevät Sevillasta hyvin kauniin. Nähtävillä on esimerkiksi muslimivallan ajalta periytyvää maurilaista arkkitehtuuria sekä jälkiä monelta muultakin aikakaudelta. Pysähdymme monen sisäpihan portille katselemaan kauniita yksityiskohtia. Kaduilla huomio kiinnittyy värikkäisiin seiniin, takorautaparvekkeisiin, kaakeleihin ja katukyltteihin. On myös pieniä aukioita sekä erilaisia puistoja. Siellä täällä kasvaa appelsiinipuita ja palmuja. Kaupunkikuvassa riittää vaihteluakin. Kapeiden kujien sokkelosta saattaa päätyä hetkessä suoralle valtakadulle tai mahtipontisen palatsin juurelle.

Suurin piirtein Helsingin kokoinen Sevilla on Andalusian itsehallintoalueen pääkaupunki. Sen koko tuntuu meille juuri sopivalta. Nähtävää ja koettavaa riittää yllin kyllin, mutta joka paikkaan pääsee mukavasti kävelemällä. Kaupungissa ei ole käytännössä lainkaan korkeuseroja, joten pitkienkin matkojen taivaltaminen onnistuu yllättävän kevyesti. Kiertelemme kaupungilla pelkästään jalkaisin, emmekä tule edes harkinneeksi julkisen liikenteen kokeilemista. Sevillassa toimii bussien lisäksi toistaiseksi yksi metrolinja sekä yksi raitiovaunulinja. Jos keskustan tuntumassa haluaa varta vasten lenkkeillä, kannattaa suunnata Guadalquivir-joen rannoille.

Sevillan leppoisa tunnelma vie mukanaan. Kaduilla näkyy paljon hyväntuulisia ihmisiä, jotka osaavat kaikesta päätellen nauttia elämästä. Jostain kuuluu andalusialaisen kitaran kaihoisia säveliä, kastanjakauppiaan kojusta nousee tuoksuvaa savua ja kaviot kopisevat turisteja kuljettavan hevoskärryn edetessä pitkin mukulakiviä. Kaupunki viehättää ympäri vuorokauden, mutta mieleeni jäävät erityisesti ne hämärtyvät illat, joina kävelemme Guadalquivir-joen rannalla katselemassa valojen syttymistä.

Minulle rakkain Sevilla taitaa löytyä jokirannasta, Trianan sillalta ja vastarannalle levittäytyvän Trianan kaduilta. Lämpöisinä syysiltoina tuntuu vaikealta kuvitella tätä kauniimpaa tai tunnelmallisempaa kaupunkia.
Lue lisää jutustani Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla.

Sevilla on myös ruokakaupunki, jossa riittää valtavasti erilaisia ravintoloita. Täällä ei kannata kiirehtiä, vaan istua kaikessa rauhassa katselemaan katujen vilinää ja nauttimaan pöydän antimista. Paikallinen keittiö tapaksineen ja muine perinteisine herkkuineen on vahvasti edustettuna, mutta syömme vaihtelua kaivatessamme välillä myös pastaa, sushia sekä hampurilaisia. Matkan varrelle osuu sekä keskinkertaisia kokemuksia että muutama todella mieluisa ravintolalöytö. Kun joskus palaan Sevillaan, suuntaan ainakin vaatimattomalta näyttävän Bar Trianan herkullisten tapasten äärelle.
Lue lisää jutustani Herkuttele Sevillassa – parhaat löytämäni ravintolat.

Euroopan paistinpannuksi kutsutun Sevillan ilmasto on kuuma ja kuiva. Jopa yli neljänkymmenen asteen lämpötilat ovat kesäisin tavallisia, joten suosittelen matkan ajankohdaksi muita vuodenaikoja. Saavumme Sevillaan lokakuun puolivälin jälkeen, jolloin päivät ovat edelleen helteisiä ja iltaisinkin tarkenee kevyellä vaatetuksella.

Ilma viilenee marraskuun alussa sen verran, että otan pitkät housut käyttöön. Auringonpaiste voi tuntua yhä kuumalta, mutta iltaisin on jo viileää. Sääennuste uhkailee sateillakin, mutta taivaalta tulee lopulta vettä vain yhtenä päivänä. Säissä on toki vuosittaista vaihtelua, mutta ainakin tänä vuonna loka-marraskuu oli erinomainen ajankohta nauttia Sevillasta.

Sanotaan, että monet Espanjaan liittyvät mielikuvat ovat juuri Sevillassa poikkeuksellisen vahvasti esillä. Kaupungin asukkaat tunnetaan huumorintajuisina ja äänekkäinä ihmisinä, jotka suhtautuvat moneen asiaan suurella intohimolla. Sevillaa pidetään flamencon kotikaupunkina ja rytmi tuntuukin olevan kaupunkilaisilla verissä. Katujen varsilla saattaa joskus kuulua spontaania laulua tai rytmikästä taputusta. Tutustumme flamencoon käymällä katsomassa kaksi erilaista tanssinäytöstä sekä vierailemalla flamencomuseossa. Tunteikas laulu ja taitavat askeleet tekevät esityksistä hienoja elämyksiä. Flamencoa ei missään tapauksessa kannata jättää Sevillassa väliin.
Flamencosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Sevillalainen intohimo on läsnä myös jalkapallo-otteluissa, joita ehdin nähdä peräti kuusi kappaletta. Kaupunki on jakautunut kahtia vihreävalkoisen Real Betis Balompién sekä punavalkoisen Sevilla Fútbol Clubin kannattajiin. Seurojen välillä on aina ollut armoton kilpailutilanne ja olenkin onnekas, kun pääsen seuraamaan Betisin ja Sevillan välistä paikallisottelua El Gran Derbiä. Otteluparia pidetään koko Espanjan kiihkeimpänä ja pelistä tuleekin ikimuistoinen mittelö. Myös kaikki muut molempien seurojen stadioneilla näkemäni ottelut ovat hienoja elämyksiä. Otteluohjelma on todella mielenkiintoinen, sillä Betisin vieraana käy myös HJK Helsingistä.
Lue lisää jutustani El Gran Derbi – Espanjan kiihkein jalkapallo-ottelu.

Majoitumme Trianan kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. Keskustasta katsottuna Guadalquivir-joen vastarannalla sijaitseva Triana on mielenkiintoinen alue, jolla on oma vahva identiteettinsä. Täällä asuvat ihmiset pitävät itseään enemmän trianalaisina kuin sevillalaisina. Flamencon uskotaan syntyneen Trianan historiaan kuuluneessa romaniyhteisössä ja alue tunnetaan myös monista keramiikkatehtaistaan. Viihdymme Trianassa hyvin ja eläväinen alue alkaa tuntua pian melkein kodilta. Kuljemme usein värikkään kauppahallin lävitse ja ylitämme joen monena päivänä kaunista Trianan siltaa pitkin. Trianassa on paljon ravintoloita ja useita tunnelmallisia katuja.
Lue lisää jutustani Triana – Sevillan kiehtovin kaupunginosa.

Sevillan mielenkiintoisimpiin alueisiin kuuluu myös entinen juutalaiskaupunginosa Santa Cruz. Sen kapeat kujat muodostavat kiehtovan sokkelon, johon on helppo eksyä. Parin kierroksen jälkeen moni kulma näyttää jo tutulta, mutta suunnistaminen on silti haastavampaa kuin muualla kaupungissa. Santa Cruzissa on paljon pieniä putiikkeja sekä erilaisia ravintoloita. Sevillan katedraali sekä Alcázar-linnoitus sijaitsevat tämän alueen laidoilla.

Varsinainen ydinkeskusta eli Centro alkaa Santa Cruzin pohjoispuolelta. Leveiden kävelykatujen varsilla riittää runsaasti ostosmahdollisuuksia joka lähtöön. Täällä on paljon kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä esimerkiksi El Corte Inglésin tavaratalo.

Centrosta pohjoiseen kuljettaessa tulee vastaan Macarenan kaupunginosa, jota kehutaan yhdeksi Sevillan mielenkiintoisimmista. Käymme Macarenassa lopulta vain kerran, emmekä ehdi saada alueesta kunnollista otetta. Nähtävyyksiin kuuluu ainakin Basilica de la Macarenan kirkko, jota tyydymme ihailemaan ulkoa päin.

Alameda de Hércules on pitkä ja kapea aukio, joka löytyy heti Macarenan länsipuolelta. Alueella on paljon ravintoloita ja baareja, joten se kuuluu Sevillan suosituimpiin illanviettopaikkoihin.

Kaupungin ilmapiiri on turvallinen, emmekä kohtaa yhtään epäilyttävää tai epämiellyttävää tilannetta. Emme tosin liiku aamuöisin missään, mutta ennen puoltayötä tulee kyllä käveltyä huolettomasti eri puolilla kaupunkia useampaan kertaan. Kaikilla ei toki Sevillassakaan mene hyvin. Varsinkin Trianassa liikkuu muutamia kerjäläisiä ja eräässä puistikossa majailee kodittomia, mutta tällaisia ongelmia näkyy hyvin vähän ainakin niillä alueilla, minne kolmen viikon aikana ehdimme.

Sevillan tunnetuin nähtävyys on valtava katedraali, jonka sisältä löytyy esimerkiksi Kristoffer Kolumbuksen hauta. Kirkon vieressä kohoaa kaupungin symboli, alun perin minareetiksi rakennettu Giralda-torni. Nykyään kellotornina toimivaan Giraldaan kannattaa kiivetä ihailemaan ydinkeskustan maisemia lintuperspektiivistä. Torni ja katedraali ovat Sevillan suosituimpia nähtävyyksiä, joten pääsylippu kannattaa hankkia etukäteen netistä.
Katedraalista ja Giralda-tornista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Myös samoilla kulmilla sijaitseva Alcázar-palatsi kuuluu Sevillan tärkeimpiin nähtävyyksiin. Palatsi on täynnä häikäisevän upeaa maurilaista arkkitehtuuria, joka tuo mieleen Granadan mahtavan Alhambran. Palatsin takana sijaitseva puistoalue on kuvauksellinen ja viihtyisä, joten vierailuun kannattaa varata reilusti aikaa. Käymme tutustumassa myös kuninkaallisiin huoneisiin, jotka ovat edelleen Espanjan hovin käytössä. Vierailu viimeksi mainittuihin tiloihin kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä kävijämäärä on rajattu pieneksi.
Alcázarista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Samantyyppistä arkkitehtuuria pääsee ihailemaan myös muutamissa muissa palatseissa, joista ehdimme vierailla kahdessa. Kuvassa näkyvä Palacio de las Dueñas yhdistelee maurilaista arkkitehtuuria gotiikkaan ja renessanssiin. Casa de Pilatos on hieman pelkistetympi nähtävyys, vaikka esimerkiksi kaakeleita onkin käytetty todella paljon. Molemmissa voi pysähtyä ihmettelemään kaikkea kauneutta viihtyisille sisäpihoille ja pieniin puutarhoihin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat huomattavasti Alcázaria pienempiä nähtävyyksiä, ja molemmissa on käyntimme aikaan varsin hiljaista.
Lue lisää jutustani Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos.

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Kaupungin loistokkain ajanjakso alkoi Amerikan löytymisestä, minkä jälkeen Espanjan siirtomaiden aarteita rahdattiin Atlantin takaa Guadalquiviria pitkin juuri Sevillaan. Tutustumme merelliseen historiaan kahdessa kohteessa joen rannalla. Torre del Oro -tornissa toimii pieni merimuseo ja sen katolla voi käydä ihailemassa maisemia. Tornin lähistöltä löytyy historian ensimmäisestä maailmanympäripurjehduksesta kertova Espacio Primera Vuelta al Mondo -näyttely sekä kopio tuolla matkalla käytetystä Victoria-laivasta. Fernão de Magalhães lähti historialliselle matkalleen Sevillasta ja tänne reissulta selviytyneet purjehtijat myös palasivat.
Lue lisää jutustani Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria.

Guadalquivir on edelleen purjehduskelpoinen, sillä keskustan tuntumassa sijaitsevaan Sevillan satamaan pääsee jopa valtamerilaivalla. Meidän valintamme on tunnin mittainen turistiristeily Cruceros Torre del Oro -yhtiön aluksella. Pieni jokiristeily tuntuu miellyttävältä vaihtelulta kaupungilla kävelyyn. On mukavaa lipua jokea pitkin, nauttia pienestä tuulenvireestä, istua yläkannella ja ihailla rannoilla näkyviä rakennuksia. Virvokkeita saa laivan baarista. Guadaluxe toteuttaa tunnin mittaisia jokiristeilyitä pienemmillä veneillä, mutta niiden reitti on meidän valitsemaamme lyhyempi. Joki elävöittää kaupunkia monin tavoin. Ihmiset istuskelevat mielellään rannoilla ja myös soutajia sekä melojia on silmiinpistävän paljon.

Yksi Sevillan vaikuttavimmista nähtävyyksistä on mahtipontinen Plaza de España. Luulin ennen matkaa, että kyseessä olisi jonkinlainen Sevillan keskusaukio, mutta kaunis paikka sijaitseekin aavistuksen verran vilkkaimman alueen ulkopuolella. Tunnelmallinen aukio rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten ja vaikka rakennuksissa onkin toimistotiloja, jää paikasta hieman kulissimainen vaikutelma. Aukiota ympäröi laaja María Luisan puisto, jonka vesialtaiden, kukkaistutusten ja patsaiden keskellä teemme kävelykierroksen. Palmuissa meluavat papukaijat luovat trooppista tunnelmaa ja pensaiden alla lymyilee arkoja kissoja.
Lue lisää jutustani Plaza de España ja Maria Luisan puisto Sevillassa.

Sevillasta löytyy myös tällä vuosituhannella valmistuneita nähtävyyksiä. Encarnaciónin aukion yllä kohoavaa Setas de Sevillaa mainostetaan maailman suurimpana puurakennelmana. Setas de Sevilla eli Sevillan sienet on koottu suomalaisesta puusta ja sen päällä on maksullinen näköalatasanne.
Lue lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.

Toinen moderni maamerkki on koko Andalusian korkein rakennus Torre Sevilla. Pilvenpiirtäjän huipulla toimivaan baariin on sisäänpääsymaksu, mutta paikka on jo pelkästään maisemien ansiosta käymisen arvoinen. Kerroin Terraza Atalaya -baarista hieman tarkemmin aiemmin mainitussa ravintolajutussani. Torre Sevillan juurella on pienehkö ostoskeskus.

Tapanani on tarkistaa Atlas Obscura -sivustolta, mitä erikoisiksi luokiteltuja nähtävyyksiä matkakohteesta löytyy. Sevillan kohdalla mainitaan San Leandron luostari, jonka nunnat myyvät salaperäisen luukun takaa makeisia. Luostari luukkuineen on käyntimme aikaan suljettu, mutta ostosten tekeminen onnistuu viereisessä kirkossa. Eräs sisarista ojentaa ostoksemme sivualttarin kaltereiden takaa. Kuuluisat yemas-makeiset eivät rehellisesti sanottuna ole suurta herkkua, sillä ne sisältävät lähinnä munankeltuaista ja sokeria. Ehkei nunnien kuulukaan valmistaa mitään syntisen hyvää.

Yksi päivistämme kuluu Isla Mágica -huvipuistossa. Pyhäinpäivän viikonloppu on houkutellut paikalle hieman liikaakin ihmisiä, mutta Sevillan oma huvipuisto on pitkiä jonoja lukuun ottamatta mukava paikka. Latinalaisen Amerikan hengessä toteutettuihin teemalavasteisiin on panostettu ja joukkoon mahtuu muutamia hyviä laitteita. Mieleen jäävät varsinkin vauhdikas vuoristorata Jaguar sekä hellepäivään sopivat vesilaitteet Iguazú ja Anaconda. Isla Mágica ei ole mikään Disneylandin tasoinen huippunähtävyys, mutta tarjoaa varsinkin lapsille kivaa ohjelmaa koko päiväksi.
Lue lisää jutustani Sevillan huvipuisto Isla Mágica.

Sevilla kuuluu mielestäni Euroopan kiehtovimpien ja miellyttävimpien kaupunkien joukkoon. Tuntuukin hieman yllättävältä, ettei se ole suomalaisten keskuudessa nykyistä suositumpi kaupunkikohde. Ainakin osasyynä taitaa olla, ettei Sevillaan ole maastamme suoria lentoja. Sevilla on saattanut muutenkin jäädä Barcelonan, Madridin ja muutamien muiden kaupunkien varjoon.

Moni muunmaalainen turisti on kyllä löytänyt tiensä Sevillaan. On kuitenkin yleistä tulla kaupunkiin vain lyhyeksi aikaa, jolloin ihmismassoilla on tapana keskittyä parin päänähtävyyden ympärille. Muuten kaupunki ei tuntunut ainakaan loka-marraskuussa liian ruuhkaiselta ja ilmapiiri vaikutti hyvinkin aidosti espanjalaiselta.

Suosittelen lämpimästi Sevillaa kaikille, jotka etsivät hyvää kaupunkikohdetta eteläisestä Euroopasta. Kaipaan itsekin takaisin. Sevilla ehti tulla melko tutuksi, joten tuntuisi hauskalta hyödyntää ja syventää kaupunkituntemusta tästä eteenkin päin. Kaikkia nähtävyyksiä ei tarvitsisi enää toisella kerralla kiertää uudelleen, mutta tekeminen tuskin loppuisi silti kesken. Aikaa voisi varata myös pelkästään kaupungin tunnelmasta nauttimiseen. Miellän tämän kokemuksen jälkeen Sevillan paikaksi, jossa haluaisin viipyä joka kerralla ainakin paria päivää kauemmin. Viivy sinäkin! Sevilla hurmaa kauneudellaan ja tunnelma pitää otteessaan pikavisiittiä pidempään.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Aila ja Juha
21.12.2022 at 10:37
Kiitos monipuolisesta Sevillan kuvaamisesta. Olemme käyneet siellä vain kerran ja kuten muutkin turistit, viivyimme vain pari päivää, senkin niin, että tulimme aamulla, kiertelimme päivän, olimme yhden yön, kiertelimme toisen päivän ja sitten lähdimme takaisin Aurinkorannikolle. Eli aivan liian lyhyt. Siinä ehti ihailla katunäkymiä keskustan alueella, käydä Katedraalissa, kiivetä sen viereen torniin, vierailla Alcázarissa ja Plaza de Españassa. Ne kyllä ovat ne must-paikat, mutta Sevilla tarjoaa niin paljon muutakin, että teemme kyllä sinne toisenkin visiitin ja mieluummin vähän pitemmän. Tekisi mieli joskus nähdä myös Sevillan pääsiäiskulkueet, mutta kun tiedän, että ne ovat Espanjan suosituimmat, ja kadut ovat ihan tungokseen asti täynnä silloin, niin en ole varma, haluanko sittenkään. Niitä näytetään usein Espanjassa televisiossa. Sieltä olen kyllä katsonut. Odottelen innolla tuleviakin kirjoituksiasi. Aila
Mika / Lähtöportti
21.12.2022 at 21:30
Parissa päivässä ehtii nähdä nuo kuuluisimmat nähtävyydet, mutta Sevillassa on tosiaan paljon muutakin. Nähtävyyksien vastapainoksi on kiva myös vain kävellä vaikkapa jokirannassa sekä erilaisilla tunnelmallisilla alueilla. Mukava kaupunki, jossa saa helposti ajan kulumaan ja voi viihtyä pidempäänkin. Pääsiäiskulkueet ovat varmasti upeat ja voisin kuvitella ne kerran elämässä kokemisen arvoisiksi tungoksesta huolimatta. Olimme kerran pääsiäisen Barcelonassa ja monenlaisia kulkueita riitti sielläkin.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
31.12.2022 at 1:32
Olipa kattava juttu! Omakin mielikuva Sevillasta on sellainen, että kaupungissa varmasti riittää nähtävää. Myös ruoan ajattelen olevan varsin hyvää, keskimäärin. Nuo jalkapallo-ottelut olisivat varmasti kuitenkin oman reissunini kohokohta.
Mika / Lähtöportti
3.1.2023 at 0:38
Sevilla on monipuolinen kaupunki, josta löytyy jokaiselle jotakin. Se tuntui myös kaikin puolin miellyttävältä paikalta, jossa kannattaa tehdä muutakin kuin kiertää kuuluisimpia nähtävyyksiä. Haluaisin joskus palata ja tietysti ajoittaisin reissun niin että jalkapalloakin olisi taas nähtävissä.
Leena ja Kari
15.11.2023 at 19:17
Kiitos innostavista Andalusia-postauksistasi!
Vinkkiäsi noudattaen majoituimme Trianassa, kun Andalusian kierroksellamme tutustuimme lokakuiseen Sevillaan 10 päivän ajan. Triana oli täydellisesti meille sopiva tukikohta.
Terkuin Leena ja Kari
Mika / Lähtöportti
16.11.2023 at 11:59
Hienoa kuulla että postauksista on ollut hyötyä ja mukavaa että viihdyitte Trianassa! Triana on kyllä tosi mukava ja mielenkiintoinen alue. Uskon, että siellä majoittumalla saa paikallisemman ja persoonallisemman matkakokemuksen kuin muualla Sevillassa.
Onnea uudelle blogillenne ja hyviä eläkepäiviä sekä mukavia reissuja jatkossakin!