Kävimme vuodenvaihteen Teneriffan-matkallamme monessa värikkäässä kaupungissa. Pohjoisrannikon naapurukset Garachico ja Icod de los Vinos ovat hyviä esimerkkejä perinteisistä kanarialaiskaupungeista, joiden historia ulottuu vuosisatojen taakse.

Teneriffalla on paljon muutakin kuin turismin ehdoilla rakennettuja rantakyliä. Erityisesti saaren pohjoisosasta löytyy useita kauniita kaupunkeja, joissa voi aistia paikallisia perinteitä. Teneriffan historian suurin käänne tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin espanjalaiset valloittivat saaren itselleen ja alistivat Kanariansaarten alkuperäisasukkaat eli guanchit orjikseen. Teneriffan vanhin kaupunki on San Cristóbal de La Laguna, mutta pian sen jälkeen vuonna 1496 perustettiin myös Garachico. Tämän jutun toinen kohde Icod de los Vinos sai alkunsa 1501.

---

Kaunis Garachico

Aloitamme päiväretkemme Garachicosta, jonne ajelemme idästä päin rantaa seurailevaa maantietä pitkin. Aallonmurtajan suojaama venesatama välähtää näkyvissä kun pääsemme ulos tunnelista, minkä jälkeen banaaniviljelmän reunustama tie johtaa meidät kaupunkiin. Niemen kärjen tuntumassa Garachicon keskustassa on suuri ilmainen parkkipaikka, josta löydämme onneksemme heti tilaa. Pysäköinti on ollut tällä matkalla yleensä vaikeaa, joten osaamme arvostaa vapaita parkkiruutuja. Astumme parkkipaikalta Garachicon pittoreskeille mukulakivikaduille.

Noin viidentuhannen asukkaan Garachico on virallisesti kaupunki, mutta sitä voi hyvin pitää myös kylänä. Garachico onkin Teneriffan ainoa edustaja Espanjan kauneimpien kylien listalla, jota ylläpitää Los Pueblos más Bonitos de España -yhdistys. Muilta Kanariansaarilta mukaan ovat päässeet La Gomeran Agulo, Lanzaroten Teguise, Fuerteventuran Betancuria sekä Gran Canarian Tejeda.

Saavumme pian entiselle Pyhän Franciscuksen luostarille, jonka ilmeelle palmut antavat etelämaista vivahdetta. Nykyään museokäytössä olevan luostarin yhteydestä löytyvät sekä Nuestra Señora de los Ángeles -kirkko että Garachicon kaupungintalo. Emme nyt lähde tutkimaan museota, jota on ainakin nettiarvosteluissa kehuttu erityisesti patsaiden sekä sisäpihojen arkkitehtuurin osalta.

Luostaria vastapäätä löytyy Plaza de la Libertadin eli Vapaudenaukion puisto, jota koristavat vierailumme aikaan näyttävät jouluseimiasetelmat. Ne ovat paikallisen taiteilijan Raúl Pérez Méndezin käsialaa. Ihmiset viihtyvät puiston puiden varjoissa ja osa nauttii huvimajan baarin myymiä virvokkeita.

Heti puiston toisella laidalla kohoaa valkea Santa Anan kirkko. Yli viisisataa vuotta vanha rakennus omistettiin kuulemma aikoinaan juuri Pyhälle Annalle, koska Garachicon kaupungin perustajan vaimo oli samanniminen. Kirkkoon on pieni pääsymaksu, ja jätämme sisätiloissa käymisen nyt väliin. Pääsymaksu oikeuttaisi myös kiipeämään torniin sekä tutustumaan uskonnolliseen museoon. 

Ei tarvitse kävellä montaa askelta, kun löydämme taas uuden vehreän puiston. Pieni Parque de la Puerta de Tierra jää mieleen erilaisten eksoottisten kasvien sekä korkeuserojen ansiosta. Paikalla oleva Puerta de Tierra eli Maan portti muistuttaa vanhasta Garachicon sataman portista.

Nousemme edellä mainitun puiston takana olevalle mäelle, josta aukeaa hieno näkymä kaupungin kattojen ylitse merelle päin. Olemme jo tässä vaiheessa ihastuneet täysin Garachicon rauhalliseen tunnelmaan ja kauniiseen ilmeeseen. Meitä turistejakin toki näkyy siellä täällä, mutta määrä on hyvin hillitty moneen muuhun Teneriffan kohteeseen verrattuna.

Maisemien ihailupaikan takaa lähtee kapea katu, jonka ylle on kiinnitetty värikkäitä lippuja. Ihmettelen hetken, miksi niin monella avoimella ikkunalla näkyy paikallinen vanhempi rouva tarkkailemassa mahdollisia ohikulkijoita. Asia selviää pian, kun paikallisen leipomon auto kaartaa paikalle. Pienet sämpyläpussit toimitetaan ikkunoiden kautta tutuille kanta-asiakkaille ja maksu suoritetaan perinteiseen tapaan kolikoilla.

Laskeudumme mäeltä alas meren rantaan saakka. Yksi Garachicon historiallisista nähtävyyksistä on San Miguelin linnoitus. 1500-luvun loppupuolella valmistunut rakennus ei ole kovin suuri, mutta sillä oli aikoinaan tärkeä rooli kaupunkilaisten suojautuessa merirosvojen ja muiden vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Garachico kiinnosti, sillä se oli tuohon aikaan Teneriffan merkittävin satama. Sisätiloissa voisi tutustua linnan ja koko kaupungin historiaan, mutta jatkamme kierrostamme ulkosalla. Sisäänpääsymaksu on tällä hetkellä kaksi euroa.

Garachicon kulta-aika tärkeänä satamakaupunkina päättyi dramaattisesti vuonna 1706, kun suuri tulivuorenpurkaus peitti osan kaupungista alleen ja muokkasi koko rannan uuteen uskoon. El Caletónin eriskummallista rantaa aivan Garachicon keskustassa hallitsevat laavakivien väliin syntyneet merivesialtaat, joista on tullut suosittuja uimapaikkoja.

Laavakiven muodostamien altaiden välissä kulkee polku, jota pitkin pääsee katselemaan maisemia ja etsimään erilaisia uimapaikkoja. Veteen pulahtaminen voisi olla ainakin lämpimämpänä päivänä mukavaa, mutta paikka on sen verran suosittu nähtävyys, ettei täällä ihan omassa rauhassaan pääse polskimaan.

Aivan kaupungin edustalla kohoaa pieni mutta näyttävä kalliosaari Roque de Garachico. Vulkaaninen kallioluoto on tärkeä luonnonsuojelualue, joka tarjoaa turvapaikan muuttolinnuille sekä joillekin uhanalaisille linnuille.  

---

Lohikäärmepuun kaupunki Icod de los Vinos

Garachicosta ajaa vain kymmenessä minuutissa naapurikaupunkiin Icod de los Vinosiin. Jätämme auton Parking del Drago -nimiseen parkkihalliin ja suunnistamme kohti kaupungin tärkeintä nähtävyyttä, ikivanhaa lohikäärmepuuta. Huomaammekin pian kioskin, jossa myydään pääsylippuja Parque del Drago -puistoon, jossa kuuluisa puu kohoaa. Aikuisten lipun saa vitosella ja sekä opiskelijoille että eläkeläisille tarjotaan alennusta. Käväisemme aluksi lippukioskin ja Parque del Dragon välissä sijaitsevassa San Marcosin kirkon puistossa.

Kirkon puistossa on trooppisia puita, joitakin kukkia sekä samantyyppinen kioskilla varustettu huvimaja kuin Garachicossakin. Valkean kirkon vierestä on myös hyvä näkymä kuuluisalle lohikäärmepuulle, jonka virallisempi nimi on kanariantraakkipuu. Parque del Dragon lippukioski on siis sijoitettu ovelasti niin, ettei monikaan turisti ymmärrä sen kohdalla mahdollisuutta nähdä puuta ihan ilmaiseksi.

Meitä pääsylippujen hankkiminen ei haittaa lainkaan, sillä Parque del Drago on viihtyisä, hiljainen ja yllättävänkin laaja puisto, jossa voi ihailla monenlaisia Kanariansaarten kotoperäisiä kasveja. Puistosta on myös mainio näkymä ylväänä kohoavalle Teidelle. Vehreä kasvillisuus luo hauskan kontrastin tulivuoren lumiselle huipulle.

On kiinnostavaa nähdä vanha kanariantraakkipuu aivan lähietäisyydeltä, vaikkei sitä ihan koskettamaan pääsekään. Vaikka yleisesti puhutaankin tuhatvuotisesta puusta, sen todellista ikää on vaikea selvittää. Arviot vaihtelevat noin 800 vuodesta aina pariin tuhanteen, mutta kyseessä on joka tapauksessa poikkeuksellisen vanha kanariantraakkipuu. Tätä puuta pidetään syystäkin yhtenä Teneriffan tärkeimmistä symboleista.

Parikymmentä metriä korkea El Drago Millenario on maailman suurin ja vanhin pystyssä oleva kanariantraakkipuu. Kyseinen puu pääsi aikoinaan jopa tuhannen pesetan seteliin, jossa se oli kuvattuna yhdessä Teide-vuoren sekä Kanariansaarten kartan kanssa.

Parque del Dragossa on mukava kierrellä ja katsella esimerkiksi palmuja sekä kaktuksia. Pistäydymme myös pienessä luolassa, jossa on saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muinaisista hautausrituaaleista muistuttava muumio.

Puistossa kuluu enemmän aikaa kuin olimme etukäteen ajatelleet. Niinpä ruokailukin venyy suunniteltua myöhempään. Monet lähistön ravintolat sulkevat jo oviaan, sillä tapana on pitää taukoa lounastarjoilun ja päivällisajan välillä. Seitsemän hengen seurueellemme on muutenkin haastavaa löytää tilaa ilman pöytävarausta. Teemme ravintolaa etsiessämme pienen kierroksen Icod de los Vinosin kaduilla, mutta mukavalta vaikuttavaan kaupunkiin olisi voinut tutustua perusteellisemminkin. Nähtävyyksiin kuuluvat ainakin perhospuisto Mariposario del Drago sekä hieman syrjemmältä löytyvä luola Cueva del Viento.

Kun sopivaa ruokapaikkaa ei tahdo Icod de los Vinosista löytyä, palaamme muutaman kilometrin päähän Garachicoon. Aiemmin päivällä näkemässämme Fungi’sissa on tilaa ja pääsemme lopulta ruokailemaan. Ravintola on erikoistunut sieniin ja pihveihin, joista erityisesti jälkimmäiset tulevat meille tutuiksi. Mistään fine diningista ei ole kysymys, mutta lihoja saa käristellä omatoimisesti haluamaansa kypsyyteen pöytään tuodulla pikku grillillä. Kova nälkä ehti jo yllättää, joten Fungi’s jää mieleen hauskana ja positiivisena kokemuksena.

Vietimme vuodenvaihteessa reilun viikon Teneriffalla anopin syntymäpäivämatkan merkeissä. Ohjelmaan kuului paljon retkiä saaren värikkäisiin kaupunkeihin sekä upeisiin luontokohteisiin. Kokosin tähän juttuun reissun parhaat palat.

Tämä oli elämäni kolmas matka Kanariansaarille. Matkan syy on ollut aina sama, sillä aiemmat reissut ajoittuivat melko tarkalleen 20 vuotta sitten Lanzarotelle sekä 10 vuotta sitten silloinkin Teneriffalle. Nyt keskityimme saaren vehreään pohjoisosaan, joten aurinkorantojen sävyttämä eteläinen Teneriffa jäi nyt lentokenttää lukuunottamatta kokonaan väliin. Mukana olivat appivanhempani, lankomies sekä oma perheemme eli kaikkiaan seitsemän henkeä.

Kuten vuosia sitten julkaisemassani jutussa mainitsin, Kanariansaaret ovat paljon muutakin kuin auringon paahtamia hiekkarantoja ja baareissa juopuneita turisteja. Teneriffalla minua ihastuttavat erityisesti monipuoliset luontokohteet sekä perinteiset kanarialaiset kaupungit. Kiertelimme ympäri saarta autolla, jonka vuokrasin tällä kertaa TopCar -vuokraamosta. Kokosin alle matkamme kymmenen kohokohtaa. En tällä kerralla laittanut elämyksiä paremmuusjärjestykseen, vaan esittelen ne suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne itse koimme.

---

1. Teneriffan vanhin kaupunki La Laguna

Ensimmäinen retkikohteemme La Laguna sijaitsee saaren pääkaupungin Santa Cruzin kupeessa Teneriffan pohjoisosassa. Koko nimeltään San Cristóbal de La Laguna on paitsi saaren vanhin kaupunki myös Unescon maailmanperintökohde. Löydämme parkkipaikan vehreän Plaza de Adelantadon lähistöltä. Aukiota hallitsee suuri palmu ja sen viheralueilla käyskentelee kovaääninen kukko. On hauska huomata, kuinka joulutähdet kukoistavat täällä ulkokasveina. Ohitamme kaupungintalon ja jatkamme matkaa vilkasta Calle Obispo Rey Redondoa pitkin. Kävelykatu on aurinkoisena sunnuntaina täynnä ihmisiä, joista suurin osa vaikuttaisi olevan paikallisia.

Vanhankaupungin arkkitehtuuri on pirteän värikästä ja monien talojen ilmeeseen kuuluu koristeellisia parvekkeita. La Laguna on Teneriffan entinen pääkaupunki ja siellä kohoaa useita historiallisesti merkittäviä rakennuksia. Monista museoista ainakin osa on ilmaisia. Me pistäydymme Casa de los Capitanes Generalesissa, jossa on käyntimme aikaan näytteillä jouluseimiä sekä pienoismalleina että sisäpihalle koottuna suurempana toteutuksena.

Vilkkaan Calle Obispo Rey Redondon varrelta löytyy suuri katedraali, jonne kurkistamme sisään. Ostoskadun päässä odottaa toinen La Lagunan merkittävä kirkko eli korkeasta tornistaan helposti tunnistettava Iglesia de la Concepción. Käännymme täältä kohti Calle San Agustínia, joka sekin on värikkäiden talojen reunustama katu. Sen rakennuksista jää mieleen erityisesti Iglesia y exconvento de San Agustín, joka näyttää hienolta kirkontorneineen, keltaisine seinineen ja palmupuutarhoineen. Kulutamme La Lagunassa pari tuntia leppoisasti katuja pitkin kierrellen ja joissakin kaupoissa pysähdellen. La Lagunaa voisi kuvailla historialliseksi, viehättäväksi ja eloisaksi kaupungiksi.

---

2. Matkan paras ravintolaelämys La Bola de Jorge Bosch

Syömme matkan parhaan aterian Teguesten pikkukaupungin liepeillä sijaitsevalla El Lomon viinitilalla. La Bola de Jorge Bosch on loistavia makuja tarjoava ravintola, jossa panostetaan laadukkaasti valmistettuun lähiruokaan. Paikka on sen verran syrjäinen, ettei kukaan osu tänne sattumalta. Itse bongasin ravintolan Michelin Guiden nettisivuilta, joita käytän usein etsiessäni hyviä ravintoloita eri matkakohteista. La Bola de Jorge Bosch ei ole ansainnut Michelin-tähtiä, mutta jo sivustolle pääseminen on yleensä erinomaisen ruoan merkki. Meitä ihastuttavat myös hämmästyttävän edulliset hinnat, huomaavainen palvelu ja miellyttävä ympäristö.

Saavumme paikalle sunnuntaina, jolloin viinitilan myymälä on suljettu. Koko viinitila vaikuttaa täysin autiolta, kunnes löydämme tiemme ravintolasaliin. Pöytävaraus on täällä paikallaan, sillä sali on täynnä lounasvieraita. Annoskoot ovat suuria, joten tilaamme tarjoilijan suosituksesta seitsemälle hengelle yhteensä neljä alkuruokaa ja viisi pääruokaa jaettaviksi. Kaikki saavat näin vatsansa täyteen. Herkuttelemme muun muassa savustetulla vuohenjuustolla, burratalla, kroketeilla, risotolla, tonnikalalla ja porsaanlihalla. Viini on tietenkin omalta tilalta.

---

3. Patikkaretki Anagan luonnonpuistossa

Yksi Teneriffan kiehtovimmista osista on saaren pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa, joka on upeine vuoristoisine maisemineen ja vehreine metsineen luontomatkailijoiden mieleen. Tarjolla on runsaasti haastaviakin patikkapolkuja, mutta me halusimme löytää omalle kävelyretkellemme kolmelle sukupolvelle sopivan helpohkon rengasreitin. Huomasin hyväksi tietolähteeksi Tenerife ON -sivuston, jonka kautta voi ladata myös saaren patikkapoluille opastavan sovelluksen matkapuhelimeen.

Reitiksemme valikoituu Cruz del Carmenin retkeilykeskukselta lähtevä Bosque de Los Enigmas, jolla on pituutta vajaat viisi kilometriä. Matkan varrella on jonkin verran korkeuseroja, mutta reitti on hyväkuntoinen ja turvallinen. Taival ei ole näköalojen kannalta mitenkään erityinen, mutta vie Anagan paikoitellen jopa viidakkomaisiin laakeripuista tunnettuihin metsiin. Olisi mukavaa tutustua Anagan patikkareitteihin joskus laajemmin. Niemimaata voi tutkia myös autoillen, jolloin mutkikkailla maisemateillä saa helposti kulumaan paljon aikaa. Anagan rannikolla on myös useita kyliä uimarantoineen.

Anagan patikkaretkestä on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

4. Aurinkoinen Puerto de la Cruz

Moni suomalainenkin tuntee Puerto de la Cruzin, joka lienee Teneriffan pohjoisrannikon suosituin turistikohde. Kyseessä on tästä huolimatta aito kanarialainen kaupunki, jossa on miellyttävä tunnelma ja sopivasti nähtävää. Puerto de la Cruzista löytyvät tietenkin myös kaikki matkailijoiden kaipaamat palvelut, kuten esimerkiksi merivesialtaiden tarjoamat hyvät uintimahdollisuudet.

Me vietämme Puerto de la Cruzissa uudenvuodenaattoa ja kiertelemme ympäriinsä muun muassa merenrantoja, katutaideteoksia, puistoja ja värikkäitä rakennuksia ihaillen. Sää on täällä rannikolla aiempiin päiviin verrattuna huomattavasti lämpimämpi. Ehdimme nauttia ulkoterasseilla sekä kevyen tapaslounaan että täyttävämmän uudenvuodenaaton aterian. Juhlatunnelma tuntuu nousevan illan pimennyttyä, mutta poistumme kaupungista illan ollessa vielä nuori.
 
Puerto de la Cruzista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

5. Mykistävä Teiden kansallispuisto

Teneriffaa hallitsee saaren keskellä kohoava Espanjan korkein vuori Teide. Nousimme aiemmalla matkallamme huipun tuntumaan köysirataa pitkin, mutta tällä kerralla haluamme vain nauttia tulivuoren ympärille levittäytyvästä kansallispuistosta. Jo ajomatka on elämys, kun tie nousee rannikolta erilaisten metsävyöhykkeiden ja pilvilauttojen halki kohti laavakenttiä. Uudenvuodenpäivä näyttäisi houkutelleen alueelle myös paikallista väkeä, joka huvittelee laskemalla liukurimäkeä lumen peittämillä kukkuloilla. 

Meidän aktiviteettimme on patikkaretki näyttävien Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympäri. Reitillä on mittaa vain kolme ja puoli kilometriä, mutta siihen sisältyy kivikkoista ala- ja ylämäkeä. Toisaalta ensimmäinen kilometri on täysin esteetön, joten kevyempää jaloittelua kaipaavat voivat kulkea tuon matkan edestakaisin. Laavamaisema erikoisine muotoineen on huikean hieno ja näyttää matkan edetessä aina hiukan erilaiselta. Minulle tämä kävelyretki on koko matkan parhaita hetkiä.

Teiden kansallispuistosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

6. Viehättävä Garachico

Yksi päiväretkistämme suuntautuu Garachicoon, joka on yksi Teneriffan kauneimpia pikkukaupunkeja. Garachico ihastuttaa heti ensi silmäyksellä värikkäine taloineen ja mukulakivikatuineen. Päädymme pian kaupungin pääaukion laidalle Plaza de la Libertadin puistoon, jossa on esillä näyttävä seimiasetelma. Myös pieni Parque de la Puerta de Tierra on mukavan vehreä puisto monine palmuineen. Kiipeämme puiston yläpuolelle katselemaan kaupungin kattoja sekä niiden takana levittäytyvää sinistä merta. 

Garachicon erikoisuuksiin kuuluvat uintiin sopivat merivesialtaat, jotka syntyivät vuoden 1706 suuressa tulivuorenpurkauksessa. Laavavirta tuhosi Garachicon merkittävän sataman ja muokkasi rannan nykyiseen erikoiseen muotoonsa. Merivesialtaiden vieressä voi tutustua pienikokoiseen San Miguelin linnoitukseen, joka suojeli menneinä aikoina kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. 

---

7. Lohikäärmepuun kaupunki Icod de los Vinos

Jatkamme Garachicosta matkaa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Icod de los Vinosiin. Tämän mukavan pikkukaupungin päänähtävyys on jopa tuhat vuotta vanhaksi arvioitu lohikäärmepuu eli kanariantraakkipuu, josta on tullut yksi koko Teneriffan symboleista. Komean puun näkee hyvin jo viereisen kirkkorakennuksen pihalta, mutta kun tänne asti on tultu, maksamme pienen pääsymaksun ja tutustumme puun ympärille rakennettuun Parque del Drago -puistoon. Vehreässä puistossa onkin mukava kierrellä jonkin aikaa ja ihailla kuuluisaa kanariantraakkipuuta lähietäisyydeltä.

Vierailumme Icod de los Vinosissa jää melko lyhyeksi, mutta kaupungista jää silti hyvä mielikuva. Paikoitellen jyrkkäänkin rinteeseen rakennettu kaupunki vaikuttaa viihtyisältä ja siellä näkyy joitakin puiden koristamia aukioita. Nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa perhospuisto Mariposario del Drago sekä keskustan ulkopuolelta löytyvä vulkaaninen luola Cueva del Viento.

Garachicosta ja Icod de los Vinosista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

8. Ostoksilla Santa Cruzissa

Matkoillamme on tärkeää toteuttaa myös teinien toiveita, joten yhden matkapäivämme pääkohteeksi valikoituu Teneriffan vilkkaasta pääkaupungista Santa Cruzista löytyvä kauppakeskus Meridiano. Siistissä kauppakeskuksessa on yli 70 liikettä sekä ravintoloiden täyttämä kattotasanne. Tyttäriä kiinnostavat erityisesti Pull & Bear, Bershka, Stradivarius sekä muut sellaiset kaupat, joita ei ainakaan vielä löydy Suomesta. Ostettavaakin löytyi, mutta sopivan maltillisesti. 

Kävelemme Meridianosta Santa Cruzin vanhaan keskustaan, jonka kävelykaduista erityisesti Calle del Castillo on shoppailijoiden mieleen. Teemme vanhassakaupungissa pienen kävelykierroksen näyttäviä jouluvaloja ihaillen. Santa Cruzissa on myös rosoisempia kulmia ja pidän kovasti kaupungin aidosta arkisuudesta. Ohitamme muun muassa historiallisen kauppahallin Mercado Nuestra Señora de Áfrican, mutta se on ehditty jo vierailupäivänämme sulkea. Ostosten kannalta Santa Cruzista löytyisi myös suuri El Corte Inglés -ketjun tavaratalo sekä kauppakeskus Nivaria Center.

---

9. Jalkapallotunnelmaa CD Tenerifen ottelussa

Palaan Santa Cruziin vielä uudelleen, kun lähden lankomiehen kanssa katsomaan Espanjan cupin ottelua, jossa Tenerife saa vieraakseen Osasunan. Pamplonan ylpeys Osasuna sattuu olemaan oma suosikkijoukkueeni Espanjassa, joten on melkoinen onnenpotku nähdä juuri Los Rojillos tositoimissa tämän matkan aikana. Tenerife pelaa kotiottelunsa Santa Cruzin keskustassa Estadio Heliodoro Rodríguez Lópezilla, jonka lehtereille mahtuu reilut 22 000 katsojaa. Peli ei ole loppuunmyyty, mutta katsojia kertyy silti mukavasti ja tunnelma on varsin kelvollinen. Liput on kätevintä hankkia etukäteen CD Tenerifen nettisivuilta.

Tenerifen historian parhaat vuodet ajoittuivat 1990-luvulle, jolloin seura pysyi kymmenen peräkkäistä kautta Espanjan pääsarjassa La Ligassa. Nyt sinivalkoiset ovat vaarassa pudota kakkostasolta kolmannelle sarjaportaalle. Vierailija Osasuna on puolestaan vakiinnuttanut viime vuosina asemansa La Ligan keskikastissa ja lähtee aina arvaamattomaan cup-otteluun ennakkosuosikkina. Vieraat pääsevätkin kahdella helpohkolla kulmapotkuista syntyneillä maaleilla karkumatkalle, joka kestää avausjakson lopulla tulleen Tenerifen kavennuksen. Toisella puoliajalla ei enää maaleja nähdä, joten Osasuna jatkaa seuraavalle cup-kierrokselle lukemin 2–1. Osasunan voitto lämmittää itseäni kovasti, mutta toivon myös Tenerifen menestyvän nykyistä paremmin. Ottelukoosteen voi katsoa YouTubesta.   

---

10. Majoitus ainutlaatuisessa Hacienda el Terrerossa

Säästin jutun loppuun elämyksen, josta oli meille iloa matkan jokaisena päivänä. Halusimme löytää anopin juhlamatkalle ainutlaatuisen majoituksen, ja sellaisen todellakin saimme. Hacienda el Terrero oli niin anopille kuin meille muillekin mieluisa ja ikimuistoinen majapaikka. Kyseessä on yksinäisen rantakallion päällä sijaitseva vanha maatila, joka on restauroitu majoituskäyttöön. Valkeista kivirakennuksista löytyy kaikkiaan 14 asuntoa, joissa voi aistia pitkää historiaa mutta nauttia myös moderneista mukavuuksista. Perinteinen kanarialainen tyyli on säilytetty niin uskollisesti, ettei esimerkiksi ikkunoissa ole lainkaan laseja, vaan pelkästään avattavat puiset luukut. 

Ekomatkakohteena itseään mainostava Hacienda el Terrero on kuin tunnelmallinen pieni kylä kaukaa menneisyydestä. Henkilökuntaa on paikalla vain lähinnä aamupäivisin, mikä omalla tavallaan lisää kodikkuuden tuntua. Tänne hakeutuu rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka viihtyvät hyvin omissa oloissaan. Kaikilla on käytössään omat ulkona olevat ruokapöytänsä, minkä vuoksi naapureiden naamat saattavat silti tulla tutuiksi. Nautimme siitä, kuinka täällä saa nauttia rauhasta ja valtameren kohinasta kauniissa ympäristössä.

Herään useimmiten kukon kiekumiseen, joka alkaa yleensä jo turhankin varhain. Tapanani on narauttaa kahdeksalta keittiön vanha puuovi auki ja antaa raikkaan meri-ilman virrata keuhkoihin aamun sarastaessa. Meillä on käytössämme kaksi asuntoa eri puolilla aluetta, joten kävelemme usein aamuvirkumman tyttären kanssa mukulakivikujaa appivanhempien ovelle kyselemään, olisiko joku muukin jo hereillä. Palkinnoksi saattaa saada kupillisen vastakeitettyä kahvia jo ennen varsinaisen aamiaispöydän kattamista. Ruokailemme myös useana iltana Haciendan pihalla, sillä kaikissa asunnoissa on keittiöt. Aamupalaa saisi halutessaan tilata valmiina ovelle.

Hacienda el Terreron erikoisuudet eivät varmasti sovi kaikille. Auto on aivan välttämätön kulkuväline, sillä pihamaalta pääsee jalkaisin ainoastaan vilkasliikenteisen maantien varteen. Esimerkiksi Puerto de la Cruz sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä. Paikka on myös varsin tuulinen, eikä aurinko ehdi paistaa talvella läheisen vuoren takaa kuin pari tuntia päivässä. Pihamaan kivikkoiset ja paikoin jyrkät polut voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille, ja vilkkaille taaperoille alueella olisi taatusti vaaranpaikkoja. Majoituksen rustiikkisuuskaan ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta meidän osaltamme Hacienda el Terrero täytti suuretkin odotukset. 

---

Ajatuksia Teneriffasta

Teneriffalle matkustaminen herätti ristiriitaisia tunteita, koska saarelta on viime aikoina kantautunut ikäviä uutisia. Saarelle on julistettu vesipulasta johtuva hätätila, ja paikalliset asukkaat ovat kyllästyneet yhä pahenevaan yliturismiin. Matkailijat ovat Teneriffalle tärkeä tulonlähde, mutta protestoijat vaativat paikallisviranomaisilta toimia liiallisen turismin rajoittamiseksi. Paikallisten oikeudet ovat jääneet turismin jalkoihin ja myös luonnon tilanteesta on herännyt suuri huoli. Matkailun pitäisi olla entistä kestävämpää, mikä on nykyisillä vierailijamäärillä kovin vaikeaa.

Turismi on näkyvimmillään saaren eteläosassa, jossa on Playa de las Américasin kaltaisia matkailupalveluiden ympärille kehittyneitä rantakyliä. Suuret matkailijamäärät saattoi havaita myös saaren suosituimmissa luontokohteissa. Jouduimme jonottamaan vapaata parkkipaikkaa Anagan luonnonpuiston Cruz del Carmenin sekä Teiden kansallispuiston Roques de Garcían pysäköintialueille yli puoli tuntia kumpaankin. Totta kai myös vilkkaalla joulusesongilla oli vaikutusta asiaan. Teneriffan teillä on myös ajoittain ruuhkia, joissa paikallisten ja matkailijoiden keskinäistä määrää on turistikohteita hankalampi arvioida.

Ennen matkaamme uutisissa kerrottiin Teneriffaa koetelleista lumisateista ja toisaalta myös kolmenkymmenen asteen yölämpötiloista. Lisäksi Afrikasta puhaltava hiekkamyrsky Calima heikentää ajoittain Kanariansaarten ilmanlaatua. Meillä ei ollut säiden suhteen valittamista, sillä aurinko paistoi reilusti joka päivä. Ihan hellelukemiin asti ei ainakaan saaren pohjoispuolella päästy, mutta elohopea nousi hieman yli kahdenkymmenen asteen. Toisaalta vuorille noustessa lämpötila laski auton mittarissa alimmillaan seitsemään asteeseen.

Vietimme Teneriffalla erinomaisesti onnistuneen loman. Saari on varsinkin luontonsa osalta mielenkiintoinen ja vanhat värikkäät kaupungit tuovat esiin pitkää historiaa. Selkeisiin vetonauloihin kuuluu myös miellyttävä ilmasto, joka myös vaihtelee saaren eri puolilla jonkin verran. Maastoltaan karu etelärannikko sopii auringonpalvojille, kun taas vehreä pohjoinen vetoaa luontomatkailijoihin. Anagan luonnonpuisto tuo paikoitellen mieleen itselleni rakkaat Madeiran näkymät ja mahtava Teiden kansallispuisto sykähdyttää tulivuorimaisemillaan. Saarella riittää siis sekä nähtävää että koettavaa.

Teneriffalla on mukava lomailla, mutten ole ainakaan heti kaavailemassa kolmatta reissua samalle saarelle. Esimerkiksi Espanjan-suunnitelmieni osalta päällimmäisinä ovat mantereella sijaitsevat alueet, koska niistä on aina enemmän mahdollisuuksia retkeillä ruuhkien yllättäessä väljempiin kohteisiin. Jos kuitenkin vielä palaan Teneriffalle, jäi mieleeni muutamia kiinnostavia vierailupaikkoja.

Kaupungeista houkuttaisivat ainakin La Orotava sekä Buenavista del Norte. Buenavistan suunnalta löytyisi myös Punta de Tenon majakka, jolle pääsyä on autoliikenteen osalta rajoitettu. Saaren suosituimpiin retkikohteisiin kuuluvassa Mascassa kävimme jo kymmenen vuotta sitten, enkä ollut nyt kiinnostunut lähtemään ruuhkaiseksi tietämälleni tielle. Anagaan voisin sen sijaan palata tilaisuuden tullen vaikka useammankin kerran. Teneriffan tuuliset rannat ja vehreät metsät ovat tehneet minuunkin vaikutuksen, joka tuskin unohtuu vuosienkaan päästä.